Voinko edelleen kutsua itseäni lukutoukaksi - Vuonna 2021 lukemani kirjat

Jälleen on aika kirjata tänne tuolta Lukutoukan helmiä ja sikoja -sivultani vuoden 2021 luetut kirjat. Olen oikein miettinyt, että onko edes oikein nimittää itseään lukutoukaksi enää, jos kirjamäärät pyörivät tällaissa 15 kirjan molemmin puolin per vuosi. Hädin tuskin kirja per kuukausi. Vuoden 2021 saldo on vain 13 kirjaa!

Oma identitettini viisivuotiaasta lähtien on rakentunut kirjojen lukemisen ja suorastaan ahmimisen mukaan, että olen aina ollut lukutoukka. Paitsi, kun itse sain lapsia. Monta vuotta meni vain lehtiä silmäillessä, sillä en pystynyt keskittymään kirjoihin niissä olosuhteissa. Lehteä voi lukea kolme sivua ja jättää kesken, mutta kirjaan haluan keskittyä, uppoutua, päästä kokemaan flow:n, eikä se onnistu, jos saa lukea vartin kerrallaan. Olen näet sillä tavalla vaativa lukija.

Tilanne parani tuossa jossain vaiheessa, kun lapset kasvoivat ja oma aika lisääntyi. Nythän se ei ole enää mahdollisuuksista kiinni, tytöt ovat 16 v. ja nuorempi melkein 14-vuotias. Jostain syystä lukeminen ei ole silti lisääntynyt samaa tahtia. Edelleen rakastan kirjoja, kerään niitä itselleni ja hypistelenkin niitä, mutten tartu niihin lainkaan samaan tapaan kuin nuorempana. Mutta silloin, jos kohdalle osuu kirja, joka vie mukanaan, silloin kyllä luen ja ahmin sitä entiseen tapaan. Niin ei vain käy enää niin usein.

Mitä ihmettä on tapahtunut? Onko kirjallinen valikoimani niin paljon huonompi? Vai onko some ja muut kännyn kautta saatavat virikkeet vieneet lukuintoni? Somessa, lähinnä Instassa ja FB:ssä vietän aikaani jonkin verran; Instassa eniten. Kännyn kautta luen uutisia sekä Hesarista että Ilta-Sanomista ja Iltalehdestä. Joskus käyn youtube:ssa katsomassa seuraamieni tahojen videon tai pari. Työn puolesta LinkedInissä myös, mutta sitä yritän tehdä myös työajalla. Someen on helppo jäädä jumiin; sen olen kyllä huomannut.

Toisaalta, koska palautumiseni työpäivän jälkeen ei ole ollut riittävää, en ole jaksanut tehdä oikein muuta kuin joko katsoa jotakin Netflixistä tms. tai selata kännyä, jolloin vaikkapa Instaan uppoutuminen on sellaista höttöhommaa, mikä ei vaadi minulta kauheasti vuorovaikutusta, eikä intensiivisyyttä, mitä työni puolestaan on hyvinkin usein. Että on sille someilullekin sijansa. Kunhan se ei vie liikaa pois tärkeämmiltä asioilta.

Ehkäpä tavoitteeni uudelle vuodelle 2022 voisi olla kännytoiminnan vähentäminen - kun se on "somen silmäilyä", eikä esimerkiksi sukulaisten tai ystävien kanssa vuorovaikutusta, jotta jäisi sijaa vaikkapa lukemiselle.

Anyway, tässä listani vuoden 2021 aikana lukemistani kirjoista, sekä vertailun vuoksi vuoden 2020 luetut kirjani -lista (16 kirjaa) ihan lopussa.

Vuonna 2021 lukemani kirjat:

• Kierre - Patricia Cornwell. Jatkoa viime joulun Kvantti-kirjalle Cornwellin uuden sankarittaren mukana. Vauhdikasta menoa ja kirjan lopussa päädyttiin jopa avaruuteen. Teknologiat ja akronyymit välillä hengästyttävät, mutta jos siitä pääsee yli, voi nauttia menosta. Ihan en ole niin koukussa kuin Scarpettaan aikanaan, mutta Calli Chasen tarina jatkunee seuraavassa kirjassa, jonka olen taipuvainen lukemaan, sillä tarina jäi kesken vielä tässä.
• Mansikkavaras - Joanne Harris. Ihanan suklaapuodin henkilöiden tarina jatkuu, tällä kertaa suklaakaupan pitäjän Viannen nuoremman tyttären Rosetten näkökulmasta ja vähän muidenkin.
• Kaikki rahasta - Julia Thurén. Toivomani joululahjakirja muistaakseni vuodelta 2019, jonka luin heti joululomalla melkein kokonaan, mutta lopusta jäi osa odottamaan parempia aikoja. Silmäilin vihdoin loppuun.
• Pikkusintti - Lisa Brennan-Jobs. Applen perustajan Steve Jobsin aviottoman tyttären tarina älykkään, mutta jokseenkin tunnevammaisen isänsä varjossa. Koskettava tarina.
• Enkelit - Marian Keyes. Varsin lämminhenkinen ja viihdyttävä kirja sympaattisesta Maggiesta, joka lähtee parisuhteen kariuduttua Briteistä ystävänsä luokse Hollywoodiin.
• Kuvanveistäjä - Minette Walters. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaani tämä kirja kesälukemiseksi. Erittäin mukaansa tempaava juoni ja vaikka loppu oli "onnellinen", se jätti kuitenkin pienen epäilyksen, että mitä jos... Varsin viihdyttävä dekkari.
• Mefiston kosketus - Max Seeck. Ensimmäinen kirja tältä kirjailijalta. Hengästyttävän monipolvinen trilleri, jota ei voinut laskea kädestään. Erinomaista kesälukemista!
• Tulenarkoja asioita - Celeste Ng. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä tarina siitä, mitä seuraa, kun sääntöjä noudattava hyvin toimeentuleva äiti sekaantuu liiallisesti boheemin ja lämpimän yksinhuoltajaäidin asioihin. Siitä kärsii kaikki.
• Valomerkki - Anna-Leena Härkönen. Tämäkin kirja on ollut tuon edellisen päällä odottamassa Härkösinspiraatiota. Edellisen kirjan luettuani - se ei jäänyt millään tavalla mieltä vaivaamaan, mutta oli hyvää viihdettä - päätin lukaista tämänkin alta pois. Aiheena viisikymppinen masentunut kirjailija, joka haluaisi jonkun ystävänsä murhaavan itsensä, sillä elämä ei tunnu enää mielekkäältä. Tätä kirjaa luin paljon pidempään kuin tuota edellistä, vaikka kumpikin oli yhtä ohut (pidän paksuista kirjoista, muuten). Alusta kesti melko pitkään jotenkin masentava tunnelma, päähenkilön (jälleen) kyyninen ja pisteliäskin tyyli, ja koin ehkä tuon kirjailijateeman takia, että liekö kirjan Anita on joku Härkösen alter ego, angstinen ja kirjoittamiseen tympääntynyt. Sellaiset ihmiset koen raskaiksi, eikä kirja siksi edistynyt hetkeen. Luin kuitenkin loppuun, en tykkää jättää kirjoja kesken, ja tämä oli niin ohutkin... Onneksi loppu oli hyvä ja onnellinen. Pidän edelleen onnellisista lopuista.
• Kenraaliharjoitus - Anna-Leena Härkönen. Kirja lojui pitkään hyllylläni, enkä oikeastaan halunnut tarttua siihen. Vaikka olen Häräntappoaseesta asti ollut Härkösen fani, jossain välissä tympäännyin hänen päähenkilöihinsä, joihin joissakin kirjoissa on ollut vaikeampi samaistua tietyn kyynisyyden tms. takia, sillä itse en tunne kyynisyyttä lainkaan, onneksi. Mutta tämä oli nopeasti luettava tarina pitkän parisuhteen piristämisyrityksistä ja mitä siitä seurasi. Viihdyttävä tarina ja selkeä loppu. Puoli päivää meni.
• Uskollinen lukija - Max Seeck. Sain äidiltä lainaan tämän dekkarin ja oli kyllä koukuttava tarina. Silti siinä oli jotain epämääräistä loppuratkaisussa, jotain ehkä, joka jätetään lukijan tulkinnan varaan. Itselleni jäi tunne, että tarinan kliimaksin ja lopputekstien väliltä puuttui sivuja. Ahmin kirjan kyllä nopeasti, että ehkä vinkkejä ja vihjeitä jäi huomaamatta. Tästä voisin todeta, että dekkareissa pidän eniten siitä, että tarina ratkeaa, tavalla tai toisella. Erityyppisissä kirjoissa voi sitten olla avoimia tai vaikeasti tulkittavia loppuja, mutta dekkarissa pitää olla selkeä loppu ja langanpäät solmittuna.
• Synninkantajat - Pauliina Rauhala. Tämän kirjan aloitin jo ennen 2020 joulua, mutta tartuin siihen harvakseltaan iltaisin. Tarina oli kiinnostava, mutta uskonnollisuudesta kontekstista johtuen välillä raskas lukea. Kuitenkin se avarsi maailmaa, millaista on ollut 70-luvulla lestadiolaisyhteisöissä jossain Pohjanmaalla - en olisi viihtynyt... Omassakin historiassani löytyy vanhoillislestadiolaisuutta isoisäni vanhempien kohdalla - he kääntyivät lestadiolaisiksi vanhemmilla päivillään, mutta isoisäni ja hänen perheensä eivät. Silti yhteiselo sujui, eikä ketään hylätty uskonyhteisön ulkopuolelle. Veri oli uskoa sakeampaa. Itselleni jäi valoisat muistot isoisovanhemmista, eikä heidän uskonsa näkynyt elämässäni muuten kuin heidän tilaamanaan Siionin kevät -lastenlehtenä (nyk. Lasten polku) ja kirjeissä ja korteissa aloituksessa "Jumalan terve".
• Kvantti - Patricia Cornwell. Uusi sankaritar Kay Scarpetta -kirjojen jälkeen, kvanttifysiikassa ja myös poliisina kunnostautuva Calli Chase. Sain kirjan joululahjaksi siskoltani ja kyllä vain aloitin sen kesken edellisen kirjan, Synninkantajat, josta tarvitsin tauon. Tempasi mukaan ja tarina on niin kesken jatkuen seuraavassa kirjssa, että heti, kun sen saan, jatkan lukemista.

Vuonna 2020 lukemani kirjat:

• Suon villi laulu - Delia Owens. Joululahjakirja appiukolta, jonka ahmaisin yhdessä päivässä. Tarina Kya-tytöstä ja hänen selviytymisestään oli kerrassaan vangitseva. Hienoa luonnon kuvausta myös. Suosittelen!
• Brida - Paulo Coelho. Ihan mielenkiintoinen kirja Brida-nimisen nuoren naisen matkasta noidaksi Kuun ja Auringon perinteitä tutkien. Kiehtova tarina ja saa melkein uskomaan nykypäivän noituuteen.
• Hopeasiivet - Camilla Läckberg. Tässä kakkososassa arvasin jo juonittelujen tyylin, mutta silti päähenkilö menee niin pitkälle, etten ole aina hänen puolellaan. Viihdyttävää toki ja rohkeaa tehdä päähenkilöstä osin paha. Minä pidän onnellisista lopuista, ja tässä oli vaikea olla iloinen päähenkilön puolesta juuri tuosta pahuuden oikeutuksesta johtuen.
• Kultahäkki - Camilla Läckberg. Koska sain luettavaksi äidiltäni Hopeasiivet, joka on tämän kirjan jatko-osa, piti metsästää tämä ensin lukuun. Kyllähän oli vauhtia, mielenkiintoisia käänteitä ja jännä asetelma, kun en ole varma pidinkö päähenkilöstä. Tai hyväksyinkö hänen tekojaan, vaikka kuinka ymmärsin, että oli kurja menneisyys.
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Luulin jotenkin tämän kirjan olevan enemmän dekkarimainen kuin romanttinen juttu. Siitä asetelmasta tuntui hiukan hölmöltä lukea päähenkilöistä, jotka olivat niin kuvankauniita ja upeita ja seksikkäitä, ja vähän hukassa ja vähän kinkyjä jne. Ihan viihdyttävä tarina, muttei jää mieleen pyörimään.
• Viimeinen näytös - Mari Jungstedt. Aika uusi tuttavuus on Mari Jungstedt, ja tämä dekkari noudattelee samaa kaavaa kuin aiempi ja oli oikein sopiva kesädekkari. Loppuratkaisukin oli yllätys, joten kirja teki tehtävänsä. Plussaa sijoittuminen Gotlantiin, joka kiinnostaa matkakohteena!
• Vain yksi salaisuus - Simona Ahrnstedt. Jotenkin ajattelin, että tässä kirjassa olisi jokin mysteeri, mutta se olikin ihmissuhderomaani, jossa oli jännittäviä juonenkäänteitä, mutta hyvin arvattava loppuratkaisu. Paljon intohimoa ja sänkypelikuvausta, hiukan liikaa omaan makuuni. Sopii ehkä enemmän romantiikannälkäisille lukijoille. Viihdyttävä se silti oli, ok kesälukemista, mutta ei jää askarruttamaan mitenkään.
• Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista - Liane Moriarty. Olen pitänyt Moriartyn kirjoista niiden elämänmakuisten hahmojen vuoksi, eikä tämäkään pettänyt. Juuri sellaista viihdykettä, jota kesälomapäivänä kaipasin! Ensin mietin, että todellakin haluan vastaavaan hyvinvointikeskukseen lomalle, mutta kirjan edetessä tulin toisiin ajatuksiin... Miksi - sen ymmärtää, kun lukee kirjan loppuun asti. :)
• Noita - Camilla Läckberg. Noin 700 taitavasti kudottua monitasoista tarinaa. Otin juhannuksen viihdykkeeksi ja luin, luin, luin, kunnes sain loppuun. Koukuttava ja kiinnostava.
• Parillisia ja parittomia - Jojo Moyes. Tykkään Moyesin elämänmakuisista kirjoista, joissa ei olla täydellisiä, ja joissa tapahtuu säädetään ja mokataan ihmissuhteissa monella tapaa, ja joissa on onnellinen loppu. 
• Toiset kasvot - Mari Jungstedt. En ollut lukenut Jungstedtia aiemmin, mutta tapahtumamiljöö Gotlannin saarella viehättää ja ihan mukavasti tarinaa vievät myös dekkarin poliisihahmot ja juoni. Viihdyin tämän parissa, vaikkei se mikään Sinuhe egyptiläinen ole, eikä tarvitsekaan olla.
• Helmifarmi - Liza Marklund. Aivan uudenlaista Marklundia. Olen lukenut Annika Bengtzonini ja odotin ehkä jotain sen tyyppistä, mutta tämä kirja oli hyvin omanlaisensa. Tarina oli kiehtova ja jännittävä.
• Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen. Kiehtova tarina poikkeuksellisesta käsin sävelletystä kappaleesta, jonka tarina selviää nykyajassa elävän viulistin selvitysten myötä. Hyytävä tarina oli hyvin kirjoitettu ja lopussa oli helpotus. Pidän onnellisista lopuista.
• Tarinan toinen puoli - Marian Keyes. Ostin tämän pokkarin matkalla hiihtolomalle, koska en löytänyt kotoa sopivaa luettavaa. Ihanan paksu kirja, yli 500 sivua, ja viihdyttävä, eli täydellinen lomakirja. Tarinassa kuljetaan kolmen eri naisen, toisiinsa liittyvien tosin, tarinoissa ja nähdään samoista asioista eri puolet. Auttaa ymmärtämään kaikkia. Viihdyin hyvin kaksi päivää tämän parissa. :)
• Elä rohkeasti - Jojo Moyes. Ihanan Louisan tarina päättyy. Trilogian kolmas osa ja varsin koukuttava sellainen. Ensimmäinen osa "Kerro minulle jotain hyvää" oli aivan ihana ja kakkososan luin englanniksi (After you). Suomennokset ovat onnistuneet tavoittamaan kirjailijan tyylin hienosti. Tykkäsin paljon.
• Koirapuisto - Sofi Oksanen. Joululahjakirja appiukolta oli toiveeni mukainen. Softi Oksasen kirjat ovat kiinnostavia toki myös tapahtumapaikkojensa osalta (tässä mm. Ukraina), mutta päähenkilöidensä takia, sillä he ovat aina jollakin tavalla huonoja valintoja tehneitä, eivätkä missään tapauksessa vain rakastettavia hahmoja. Toisaalta, heidän taustansa yleensä kertovat perusteluja, miksi näitä valintoja on tehty. Mielenkiintoinen tarina ja loppu jotenkin avoin, vaikka todennäköisin loppu jää mieleen pyörimään.