lauantai 3. heinäkuuta 2010

Kukkaloistoa

Tässä kirjoittelen juttua terassilla, sopivassa viileydessä aurinkovarjon alla, vaikka aurinko paahtaa vielä kovasti. Vierellä on lasi kuohuviiniä, ja olen ihan yksin. No, en täysin yksin sinänsä, koska mies on etupihan puolella siivoamassa autoa, Isosisko kaverien kanssa tässä ihan lähipihoilla, välillä omallakin, mutta Pikkusisko on luksusretkellä mummolassa yökylässä. Minä, läppäri ja verkkoyhteys - aika jees!

En ole alkukesän jälkeen oikein ehtinyt paneutua puutarhanhoitoon, mikä näkyy siinä, että mieheni kyllästyi katselemaan jo ostettuja, istuttamatta jääneitä kesäkukkia talon sokkelin vierellä ja tökkäsi ne tyhjään tilaan takapihan kukkapenkissä. On ollut muuta ajateltavaa ja puuhattavaakin.

Päätin nyt vain nauttia monivuotisten kasvien takuuvarmasta kukkaloistosta. No, on tuossa niitä kesäkukkiakin muutamaan ruukkuun laitettu, mutta perennat tarjoavat kyllä mielestäni enemmän. Otin alkukesästä kuvia osittain kukkaan puhjenneesta loistosalviasta:
 
Loistosalvia (Salvia superba 'Mainacht') melkein kokonaan kukassa.

Kyllä on ihana sininen kukinta, näyttää tosin enemmän lilalta livenä ja katsoessa koko kasvilaumaa, ei pelkästään yksittäistä kukkaa. Ja tällä viikolla otetut kuvat täydessä kukassaan:

Loistosalvia kauneimmassa kukassaan.

Istutin viime kesänä kahta pionilajia puutarhaamme, ja jopa siirsin ne toiseen paikkaan kesän aikana. En edes haaveillut kukista vielä tänä kesänä, mutta niin siinä vain kävi, että kahteen pioniin neljästä tuli kukat! Toiseen neljä kappaletta, joista yhden raaskin ottaa maljakkoon sisälle, ja toiseen yksi.

Jalopioni Shirley Temple jo kukinnan loppupuolella.

Jalopioni Karl Rosenfield pitkällä kukinnassaan.

Eipäs unohdeta yhtä puutarhamme uutta tulokasta, jonka blogiystäväni toi tuliaisena: kurtturuusu Louise Bugnet, jolla on karmiininpunaisen nupun auettua ihanan valkoiset kukat. Vasta istutettunakin se jo kukki kauniisti huumaavan ihanantuoksuisin kukin.
Kurtturuusu Rosa Rugosa 'Louise Bugnet' ja nuppu.
Louise Bugnet lähikuvassa. Voisittepa haistaa sen ihanan tuoksun!

Niin ihana kuin tämä ruusu onkin, se muistutti meitä melko pian siitä, miksemme olleet ruusuja tähän puutarhaan ottaneet, vaikka edellisessä meillä kukki kesäisin valtavan upea köynnösruusu Flammentanz. Nimittäin ruusuun tuli hurjasti kirvoja!

Ennen lapsia oli aikaa enemmän kaikenlaisille hoitotoimille, myös oman itseni suhteen. Silloin muistimme myös suihkutella mäntysuopavedellä köynnösruusuamme kirvoista eroon pääsemiseksi, mutta nyt tilanne on melko erilainen. Suihkimme pesuainevettä nupuille ehkä kaksi kertaa. Eilen huomasimme lisäksi, että vaikka kukinta on jo päättynyt, kirvat syövät uusia, puhkeavia lehtiä edelleen. Lisäksi ruusun alaosan kaikki lehdet on syöty reikäisiksi puolen sentin matojen toimesta! Mitähän ihmeen matoja nekin ovat? En törmännyt edellisen kotimme puutarhassa niihin koskaan! Saa nähdä, kuinka pitkään saamme pitää tämän ruusuleidin ilonamme, sillä hoito ei ole varmasti niin hyvää ja säännöllistä kuin ruusu ansaitsisi.

Kas kummaa, nyt on jo ilta. Istun olohuoneen sohvalla tätä kirjoittamassa. Tarinan alussa istuin niin mukavasti terassilla nauttimassa, mutta eihän siinä tietenkään ehtinyt koko juttua kirjoittaa. Mutta hyvä fiilis jäi... Kesä on ihanaa aikaa, ja todella parhaimmillaan juuri nyt!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa kukkaloistoa!
    Meillä kirvat ovat iskeneet luumupuuhun, joka aiemmin on saanut olla niiltä rauhassa kokonaan, en edes hoksannut tehdä sille kirvasyyniä, noita kukkasia olen lähinnä vahtinut.... siitä niitä on kovin vaikea hävittää. Huomasin ne vasta, kun puusta alkoi tipahdella pisaroita niskaan ja kauhukseni huomasin, että lehdet kuhisivat kirvoja! Nyt lehdet ovat melkoisen reiällisiä ja muutama on pudonnut maahan. Saa nähdä, onko puu kalju loppukesästä. Aivan valvatavasti näyttäisi luumuja tulevan silti...

    VastaaPoista
  2. Kiitos kukkakuvista, niistä tykkään aina - itsellä kukkii hurmaava vaaleanpunainen pioni, jolle en tiedä nimeä. Tuo salvia on kyllä ihanan väristä!! Tuoksuun en ole ihastunut... ;-D

    VastaaPoista
  3. Kaunista kukkaloistoa. Mua melkeen itkettää, kun viimeinen pionin kukka alkaa pudotella terälehtiään. Ne on niin kauniita. Ensi kesänä sitten uudestaan.

    VastaaPoista
  4. Eloise: Hyvä, jos kirvat eivät vaikuta luumusatoon kuitenkaan. Istutimme kesän alussa pihaamme pihajasmikkeen ja nyt siinäkin on kirvoja syömässä ja käpristämässä lehtiä! Olisin ehkä miettinyt jasmikkeen uusiksi, jos olisin tiennyt, että kirvatkin tykkäävät siitä...

    Mags: Minäkin tykkään kukkakuvista kovasti. Olisipas kivaa nähdä kuva tuosta sinun pionistasi, että onko se Sarah Bernhardt, joka kukki edellisen kotimme puutarhassa. Sellainen kerrottu, hyväntuoksuinen, ihana pioni.

    Tuo loistosalvia tuoksuu hiukan, mutta ei mielestäni mitenkään pahalle. Varsinaisella salvialla (yrttiversio siis) onkin sitten aika paljon vahvempi tuoksu, mutta on sillä sitten makuakin, jos ruokaan laittaa. : )

    Katri: Sama täällä, olen jo valmiiksi pahoilla mielin, että joudun odottamaan pionien uutta kukintaa vuoden. Joskus Amsterdamissa käydessä olin tulla hulluksi kukkatorilla, jossa myytiin kasoittain iiiisoja kimppuja pioneja ihan pilkkahintaan. Tykkään niistä nimittäin leikkokukkinakin tosi paljon. Suomessa en juuri leikkoversioina ole nähnyt ja hinta on päätähuimaava ihan taatusti.

    No, liljoja odotellessa; niissä on jo nuput...

    VastaaPoista
  5. Osaatko tyttöni kertoa mikä on minun huumaavantuoksuinen pinkinpunainen pionini lajiltaan?
    Kummasti se aina kasvaa vaikka ei saa juuri koskaan muuta kuin vettä ja sympatiaa.

    Terveisin
    Ä

    VastaaPoista
  6. Äippämuru, eikös se pionisi ole enemmän vaaleanpunainen? Minusta se näyttää jalopioni Sarah Bernhardtilta, joka on siis vaaleanpunainen, ennemmin kuin pinkki. Voi tosin olla syvemmänkin vaaleanpunainen. Aika sitkeä sissi sillä hoidolla, mitä saa... ; D

    VastaaPoista
  7. Oho, en huomannutkaan, että olit kirjoittanut tänne Louisesta! Meilläkin on vain harvoja ruusuja, ja juuri siksi, että edes ne vähät jaksaa jotenkuten pitää tuholaisista vapaana. Luulen, että ne pienet madot on ns. ruusuetanaisia (ei siis etananoita kuitenkaan). Itse olen suihkauttanut ruusuni sellaisella spraylla, joka kyllä vei ne ruusuetanaiset mennessään.

    VastaaPoista
  8. Kiitos tiedosta niiden matojen suhteen, Mirka! Mikäs spray sinulla oli? Meillä on ollut vain perinteinen mäntysuopaliuos.

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!