tiistai 17. syyskuuta 2013

Elo-syyskuun saldoa

Takana on raskain kuukausi, puolitoista pitkään aikaan. Emotionaalisesti erittäin vaihteleva sellainen.

- Rakas mummoni menehtyi hoitovirheen seurauksena elokuun alussa. Kova isku ja järkytys. Sain tiedon siitä viettäessäni laatuaikaa vanhan ystävän kanssa hotelliyöpymisestä nauttien.
- Isäni äidin kuolemaa seuraavina päivinä vietin vielä kesälomaa lasten kanssa miehen palattua jo töihin; iltaisin ja viikonloppuisin pakersin kesäkurssini esseetä, jonka osana on muodostaa 2/3 kurssin arvosanasta - arvatkaa vain keskittymisen taso.
- Kummitytöllä oli nelivuotissynttärit, mikä toi apeuteeni iloisen päivän.
- Esikoinen meni toiselle luokalle kouluun, kuopus päiväkotiin ja normaalirytmiin totuttelu alkoi kahden kuukauden loma-ajan jälkeen. Koko perheellä tietenkin tottumista.
- Vanhin kummipoikani meni naimisiin, joten vietimme viikonlopun appiukon luona perheen kesken sekä hotellissa kahden mieheni kanssa. Häissä oli todella hauskaa.
- Häitä seuraavan viikon pakersin kurssini toista esseetä, joka muodostaa 1/3 arvosanasta. Keskittyminen oli kohtalaisen huonoa, sillä palautuspäivää seuraavana päivänä hautasimme mummoni.
- Hautajaisia seuraavina arkipäivinä oli valmentajakoulutuksessani intensiiviset ja erittäin antoisat lähipäivät.
- Samalla viikolla kuopuksella oli korvasärkyä, jonka takia käytin häntä lääkärissä parin päivän välein ennen mökkiviikonloppuamme - diagnoosina virustauti, joka ilmenee kurkussa, josta säteilee kipua toiseen korvaan.
- Elokuun viimeinen viikonloppu mökillä isovanhempien ja miehen sisaren perheen kanssa - oikein mukavaa oli, mutta vielä mukavampaa olisi ollut, jos olisi saanut olla ilman huolta lapsesta ja nukkua tarpeeksi: kuopuksen korvakipu äityi niin pahaksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, että lähdimme ajamaan 77 km suuntaansa aamuyöllä Keski-Suomen keskussairaalaan päivystykseen. Diagnoosina korvatulehdus.
- Kuopus sairasti vielä maanantain, jolloin olin ajatellut tekeväni hartiavoimin kaikenlaisia "kahden käden töitä" tulevaa olkapääleikkausta ajatellen. Ei ihan onnistunut.
- Seuraavana päivänä äitini pääsi hoitamaan kuopusta ja minä tein jotain kahden käden hommia ennen kuin lähdin ajamaan päivällä mummoni uurnanlaskuun.
- Siitä seuraavana päivänä olkapääni leikattiin ja sairauslomani alkoi.
- Seuraavat päivät lepuutusta ja päiväunia valvottujen, särkevien öiden vastapainona.
- Viime viikolla isäni ja hänen vaimonsa rakas koira jouduttiin yllättäen lopettamaan. Lapsillakin miettimistä näissä menetyksissä.

Mukaan mahtui myös kampaajakäyntiä, kihomatokuurin varmistuskierrosta, lasten oopperaa, miehen puolimaraton, valmennuskoulutuksen pienryhmän tapaaminen, omenoiden ja luumujen kerääminen tutun ihmisen puutarhasta, esikoisen lauantainen koulupäivä, kaksi vanhempainiltaa, kurssikirjan palautus toiselle puolelle kaupunkia, yksi yökyläilijä meillä, sukulaismiehen 40-vuotissyntymäpäivät ja välillä enemmän, välillä vähemmän toipumista.

Olen melkoisen onnellinen, että jätin viimeisen psykologian perusopintokurssin pois syyskuulta. Liika on liikaa. Sairausloma jatkuu vielä.

6 kommenttia:

  1. Huh huh...
    Onpa sinulla ollut melkoiset "pään aluset", niin kuin äitini aina sanoo, kun puhuu erityisen raskaista asioista niiden kasautuessa.
    Toisaalta tätähän se meidän elämämme kulku on - ilot ja surut, työ ja huvitus, kaikki ne kulkevat rinnatusten. Joskus vain tuntuu, että asiat kasautuvat kohtuuttomasti - ja niin nyt näyttää olevan sinun tilanteessasi.
    Uskon kuitenkin että juurikin noin analysoimalla ja purkamalla ne kirjoitetuksi tekstiksi, saat pikku hiljaa asiat käsiteltyä omassa mielessäsi ja se on hyväksi sinulle.
    Kaiken surun ja huolen keskellä sinulla on kuitenkin muutakin elämää ja se pitää sinut aktiivisena sairaslomasta huolimatta - sekin on hyvä. Toki asiat pitää käsitellä - jos ne jäävät mielen pohjalle kipuilemaan,siitä ei mitään hyvää seuraa.Sen olen oppinut - itkut pitää itkeä,silloin kun on niiden aika; itku puhdistaa mielen... kun on aikansa itkenyt, voi taas jatkaa elämää, pikku hiljaa - ainakin minulla on tämä tapa toiminut.
    Voin vain lähettää sinulle täältä virtuaalisen, sydämen lämpöisen halauksen ja toivottaa sinulle voimia kaiken keskelle. Uskon kuitenkin että sinussa on voimaa ja energiaakin, joka kyllä kantaa sinut vaikeiden ja raskaiden asioiden ylitse. Kaikkea hyvää sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva!

      Ihan totta, kun listasin asiat tähän, se jotenkin auttoi. Oma kokemus tuosta surun suremisesta, itkemisestä ajallaan, että juuri niin, ettei kannata yrittää pysyä liian puuhakkaana, jos on surtavaa. Olin tahtomattani yhden viikon liian kiireinen ja samana iltana, kun kiire hetkeksi hellitti, tuli nukkumaan mennessä itku, jota en ollut ehtinyt päästää ulos aiemmin sillä viikolla.

      Pitää siis jättää aikaa surulle.

      Olen yrittänyt ottaa sairauslomasta myös ilon irti - kun ei ole voinut tehdä juuri mitään, en ole tehnyt, vaan hyvällä omatunnolla vain ollut. Tällä viikolla pikuisen alan jo puuhata, mutta vain yksi ylimääräinen homma (yhdellä kädellä) päivässä...

      Poista
  2. Osanottoni mummosi kuoleman takia.

    Onpa ollut kaikenlaista tuon surun lisäksi. Toivottavasti käsi paranee nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru. Oletan, että tästä meno hiukan rauhoittuu.

      Tikit poistettiin eilen ja särkylääkkeiden käyttö vähenemään päin. Etenee siis hyvin tämä paraneminen, vaikka tuo kantoside rajoittaa elämää aika paljon.

      On tuntunut hyvältä pysähtyä pakon edessä. Ei tule suoritettua, vaan tekee niitä juttuja vain, joita voi ja hitaammin. Pyykkikonetta voi täyttää yhdelläkin kädellä - siihen menee vain enemmän aikaa, jota minulla tällä hetkellä on ihan mukavasti.

      Poista
  3. Osanottoni.

    Pikaista paranemista käden kanssa. Sun elo-syyskuu kuulostaa todella rankalta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri!

      Käden kanssa alkaa jo tulla toimeen paremmin, mikä tietenkin auttaa jaksamaan pitkän toipumisajan. Niin kauan kuin ei kauheasti tarvitse käydä ihmisten ilmoilla (vaikka meikkaan itse, mies laittaa hiukset; rintsikoitta ei ihan joka paikkaan viitsisi mennä, eikä löysä, kasuaali vaatetus ja nauhattomat kengät sovi joka paikkaan), menee ihan mukavasti. :)

      Olen myös ottanut luvallisena lepona tämän ajan, jolloin ei voi tehdä paljoa. On tuntunut tarpeelliselta.

      Poista

Odotan innolla kommenttejasi!