Maanantaina kello 15 jälkeen alkoi joululomani, kun lähdin töistä hakemaan lapsia päiväkodista. Samalla päättyi liki vuoden mittainen karkkilakkoni. Oli jotenkin kohtalon sanelemaa, että lounaalla harvinaisen pihviruokani kyytipojaksi ostamani Pepsi Max -pullon kylkiäisenä tuli Fazerin Sininen -patukka. Yhdessäkään perus-Pepsi-pullossa ei ollut patukkaa mukana.
Olin nimittäin päättänyt jo aiemmin, että kun joululomani alkaa, päättyy tammikuun puolivälissä alkanut karkkilakkonikin joulun ajaksi. Että siinä kyllä joku "korkeampi voima" oli mukana, kun muutamia tunteja ennen karkkilakon päättymistä sain yllätyksenä ja pyytämättä "sinisen suomalaisen" mukaan. Sellaisesta ei voi mitenkään kieltäytyä, eihän?
Melkein vuosi karkitta meni melkoisen kivuttomasti. Yllätyin itsekin, miten helppoa oli olla ilman karkkeja, kun siihen oli tottunut. Jos minulla olisi karkkipäivä viikottain tai edes kuukausittain, laskisin varmasti taas päiviä siihen, kun seuraavan kerran saisin taas "karkkeilla". Siksikin vajaa vuosi oli hyvä aika.
Nyt syön ilolla ja täysin hyvällä omatunnolla karkkia ja suklaata joka päivä monta kertaa. Tämä siksi, että olen jo päättänyt, että tammikuussa, kun viimeisetkin joulukarkit on syöty, alkaa uusi lakko... Tällä kertaa otan kuitenkin hiukan lunkimmin, ja sallin karkit pääsiäisenä, syntymäpäivänäni, lasten syntymäpäivinä ja jouluna. Tämä siksi, että haaveilen jatkuvasti elämänmittaisista hyvistä tavoista syömisen suhteen. Tämä kulunut vuosi oli hiukan liian spartalainen lopun ikää pidettäväksi, joten jos sallin itselleni suklaamunat ja pääsiäiskarkit, ja valikoituina syntymäpäivinä sekä jouluna karkkiherkuttelut, saatan pystyä pitämään muun ajan lakkoa jopa useamman vuoden ajan!
Niille, jotka eivät karkkilakkoprojektiani tiedä, tiedoksi, että olen jatkuvasti kuitenkin saanut syödä kaikkea muuta makeaa, kuten jäätelöä, kakkuja, keksejä ynnä muita herkkuja, ja tosiaankin olen niitä syönyt! Että sinänsä tämä karkittomuus on hyvin kalpea ja ohut panostus hyvinvoinnilleni. Itse kuitenkin katson asiaa siten, että jossain vaiheessa söin karkkia JA kaikenlaista muutakin herkkua jatkuvasti, joten kun karkit jäivät pois, jäi osa "pahasta" sentään taakse.
Karkkilakon oppi: Kun päätin olla kokonaan ilman karkkia, se onnistui hurjan hyvin. En juuri ajatellutkaan aihetta. Mutta heti, kun karkkilakon päätös alkoi lähestyä, karkkiasia alkoi pyöriä mielessä enemmän, ja alkoi tehdä mieli karkkia, vaikka koko vuonna ei montaakaan kertaa tehnyt. Siispä, minulle, todelliselle karkkiholistille, taitaa tässä asiassa jonkinlainen totaalikieltäytyminen sopia paremmin kuin mikään karkkipäivä. Poissa silmistä, poissa mielestä. Poissa mielestä, poissa masusta.
4 kommenttia:
Katsoin heti että voi miten ihana otsikko "joululoma alkoi, karkkilakko päättyi" siinä on niiiiin paljon ilon aihetta! :D))
Ihanata, herkullista, kaunista, iloista ja onnellista joulua Sinulle ja koko perheellesi! ♥
Hih, kyllä tuntuu tosiaan näitä ilonaiheita nyt riittävän! **Kurottaa toisella kädellä vaahtokarkkipussia, odottelee lämmintä glögilasia toiseen**
Kiitos samoin! Todella rauhallista, työstä vapaata, herkuttelevaa ja iloista joulua sinulle!
Voihan kökkö, mä olen sulle kyllä hirrrrveän kade! Kokonainen vuosi! Ihan loistavaa!
Pikkuhippusen tekisi mieleni itsekin kokeilla lakkoa vuoden alusta, mutta...en osaa päättää, olisiko se hyväksi "itseni ruoskimiselle" ja näille muille päällä oleville ongelmille, vai rääkkäänkö itseäni namulakolla liikaa? Hmm...pitänee miettiä. Tarkasti.
Kiitos Maalari!
Niinpä niin, mieti tarkasti. Toisaalta, sen voisi ajatella olevan jotain todella hyvää, mitä teet itsellesi vaikeina aikoina, mutta toisaalta, jos karkit oikeasti tuovat iloa aikana, jolloin voi olla vaikea löytää muita ilonaiheita, sitten voipi olla liian raskasta aloittaa juuri nyt.
Minä itse olen aina ajatellut näissä lakoissa sun muissa ruokarajoituksissa, että aloitan huomenna. Tai sitten, kun on vähemmän stressaava elämäntilanne tms. Nytkin on helppo hymyillä ja sanoa, että aloitan karkkilakon joskus tammikuussa, kun joulukarkit on syöty. Toisaalta, olenhan siihen kerran jo pystynyt...
Jotkut asiantuntijat ovat kyllä sanoneet, että jos pystyy kovan stressinkin alaisena tekemään näitä päätöksiä, ja pitämään niistä kiinni, tulee todennäköisesti onnistumaan pitkällä tähtäimellä. Pätee tuo näin maallikon silmissä etenkin lohdun suhteen, koska esim. karkkien sijaan on pakko hakea jotain muuta lohtua, jos on lakossa. Ja jos sen lohdunhakemisen pystyy kanavoimaan oikein, vaikkapa siivoamiseen tai urheiluun, ei välttämättä myöhemminkään enää kaipaa karkkeja tai herkkuja lohtumielessä.
Sen sijaan, jos "hyvänä" aikana aloittaa lakon, voi olla, että stressaavan ajanjakson alkaessa, tarvitsee sitä extralohtua ja sortuu... Tai sitten ei. Voihan siinä käydä niinkin, että pitää lakon ja edelleen hakee muita tapoja lohduttautua. : )
Onnea matkaan, mitä sitten päätätkään tämän suhteen. Karkkilakko "olla-vai-eikö-olla" -kysymys on onneksi melko pieni niiden kysymysten äärellä, joita sinulla on vastassasi. Niiden suhteen toivotan kärsivällisyyttä ja pitkänäköisyyttä!
Lähetä kommentti