Juhlahumua sumussa

Viime viikko oli epätavallisen raskas. Se koostui tosi kivoista ja ei-niin-hauskoista asioista, joita kumpiakin oli lopulta ehkä hiukan liikaa. Ainakin tämän viikon silmien sumuisuudesta päätellen.

Tähtäimessä oli siis tämä:

Isosiskon viisivuotissynttärikoristelua.

Juu, suunnitelmat olivat loistavat valmistelujen suhteen, mutta kuinkas sitten kävikään. Sunnuntai-iltana nukkumaanmenon jälkeen Isosisko oksensi sänkynsä täyteen. Ja siitä yön aikana vielä kolme kertaa (ilman sotkua, onneksi), ja aamulla vielä kerran. Totesimme, että tiistaina oli tyttösen parasta jäädä velä kotiin, vaikka oksennusta ei ollut vuorokauteen tullut. Syömättömyyden takia Isosisko oli vielä aika heikkona, ja oli nukkunut jopa kolmen tunnin päiväunet tiistaina.

Niinpä minä lähdin töihin ja mieheni jäi kotiin Isosiskon kanssa. Melkein työpäivän lopussa ihmettelin voimatonta oloani epäillen sen johtuvan siitä, etten ollut ehtinyt syödä iltapäivällä. Kotiin päästyäni totesin, että nyt kiertää mahassa ja heikottaa. Plääh! Vatsatauti on mielestäni ehkä maailman kamalin tauti - on ollut lapsesta asti. Luojan kiitos, tällä kertaa mitään ei tullut ylös, tuntui vain siltä.

Siispä jäin keskiviikkona kotiin sairastamaan. Mutta sen lisäksi Pikkusiskolle nousi 38 asteen kuume! Koska itse olin niin heikko, että meinasin pyörtyä joka kerta, kun vessassa kävin, mieheni jäi kotiin hoitamaan tällä kertaa Pikkusiskoa! Isosisko oli onneksi kunnossa ja meni päiväkotiin.

Torstaina Pikkusiskolla oli vielä lämpöä, ja muutenkin pitää olla kotona yksi kuumeeton päivä, joten jäin hänen kanssaan kotiin. Onneksi, koska vatsani ei ollut vielä aamulla aivan asettunut ja syömättömyyden takia olin itse vielä heikko. Tässä vaiheessa olin jo vuorokauden myöhässä synttärileipomusten suhteen. Eikä Isosiskolle ollut vielä lahjaakaan hankittu!

Vasta torstai-iltana uskalsin alkaa leipoa, joten sitä varten piti käydä iltapäivällä Pikkusiskon kanssa kaupassa. Lepuutettuamme iltapäivän puolelle asti, lähdimme täyttä häkää kauppakeskukseen täsmäostoksille synttärilahjaa etsimään (se ei ollut vielä tullut, joten äkkiä uusi idea lahjaksi; ei löytynyt ekasta kaupasta, piti kiertää kauppakeskuksen toiselle puolelle lelukauppaan). Sen jälkeen hirmuisella kiireellä ruokakauppaan ostamaan tarvikkeita perjantain ja lauantain juhlia varten. Ja sieltä täyttä vauhtia hakemaan Isosisko päiväkodista...

Lopputulos oli se, että tein jäätelökakun perjantaisiin naamiaisiin, jonne tuli omien lasten lisäksi yhdeksän pikkuvierasta upeissa puvuissaan. Muut lastenjuhlatarjoilut menivät ostopohjalla.

Mansikkasuklaajäätelökakku.

Kuvaa ei ikävä kyllä muistettu ottaa kynttilöiden kanssa - tässä vaiheessa ne on jo otettu pois.

Kovasti piti torstai-iltana paiskia töitä, että sai tehtyä kaikki tarvittavat valmistelut näiden leipomisjuttujen lisäksi. Vatsataudin takia vessat piti pestä erityisen hyvin (mies hoiti) ja annoin tehtäväksi pyyhkiä myös jokaikisen ovenkahvan kodissamme... Itse paketoin lahjoja, täytin ongintapusseja ja lopulta väsäsin syntymäpäiväkortin omalle rakkaalle typykälle vielä 1.30 yöllä. Huh.

 Isosisko sanoi, että onpa todella ihana kortti!

Kuva on otettu vasta tällä viikolla, siksi paperikukka näyttää jo jokseenkin kärsineeltä...

Seuraavana päivänä olimme tyttöjen kanssa taas kolmin kotona, joten saimme koristeltua kodin asianmukaisesti serpentiinellä, ilmapalloilla ja paperikoristeilla. Lauantain perhesynttäreitä varten piti tietenkin leipoa muun muassa kakkupohja ja key lime pie (limepiirakkaa taas, koska se on niin hyvää). Illalla synttärisankari näytti sitten tältä.

Belle Kaunottaresta ja hirviöstä elämänsä ensimmäisen, erittäin toivotun Zhu Zhu -hamsterin kanssa.

Juhlat menivät onneksi loistavasti, ja loppuivat aika lailla ajallaan, mikä oli hyvä, koska sen jälkeen oli tiedossa vielä kakuntäyttöä, miehen pizzantekoa ja muuta siivoamista. Isosisko toivoi mansikkaa täytteeseen, ja teinkin mansikkarahkatäytteen lime curd-kerroksella ja yhteen väliin vaniljakiisseliä. Nukkumaan taas joskus puolenyön aikaan. Tässä vaiheessa viikkoa alkoi jo vähän väsyttää.

Lauantaiaamuna oli lempisynttärihommani vuoro: kakun koristelu. Kun se on tehtävänä, miehenikin pitää lapset hiukan kauempana ja minä saan keskittyä vain tuohon ihanaan koristelupuuhaan. Kakun kuorrutukseen kokeilin ensimmäistä kertaa valmista, kaulittavaa vaahtokarkkimassaa, joka käyttäytyikin mukavasti. Sitä oli paljon helpompi kaulita ja käsitellä kuin sokerimassaa, jota parissa aiemmassa kakussa olen kokeillut.

Kaulittu sokerimassalevy ennen reunojen siistimistä.

Koristeiksi tein jo edellisenä viikonloppuna sinisiä sokerimassakukkia, jotka kyllä aika köpösiltä näyttivät. Mutta ainakin ne oli itsetehtyjä ja niiden tekeminen oli kivaa. : )

Sokerimassakukat kuivumassa.

Kuivumisen jälkeen sudin niitä hiukan vedellä, että tomusokerijäljet katosivat ja pinnasta tuli hiukan kiiltävämpi. Sen jälkeen lisäsin piparikuorrutetta keskelle, johon painoin kasan syötäviä koristehelmiä emiksi. Lopuksi suihkaisin syötävää helmiäissuihketta. Harmi vain, ettei muita kuvia kukista tullut otettua. Oli meinaan vähän kiirus...

Ja tässä sitten seuraavana lopputulos koristeltuna. Kakussa luki myös Isosiskon nimi, mutta editoin sen kuvasta pois. Siksi kakku näyttää vähän oudolta päältä. Vaaleansiniset pikkukukat on pursotettu kermavaahdosta.

Kakun koristelu on IHANAA; täysin verrattavissa korujen tai korttien tekoon - terapeuttista aivan!

Fiilis aamupäivällä kakkua koristellessa ja muita valmisteluja tehdessä oli kyllä todella iloinen, eikä yhtään stressaantunut. Pystyin ottamaan ilon irti valmisteluista ja itse juhlista tietenkin myös. Isosisko oli onnellisena uusi isin Lontoosta tuoma juhlamekko päällä ja kaikkia rakkaita oli niin mukava nähdä näissä merkeissä.

Näin hienoa paljettimekkoa minullakaan ei ole koskaan ollut. Myös valkoisessa bolerossa oli hiukan paljetteja ja se sopi olkaimelliseen mekkoon loistavasti näin talviaikaan.

Juhlat jatkuivat iltaan asti, mikä oli tosi mukavaa. Mutta arvaatte varmaan, että illalla väsytti entistä enemmän! Sunnuntainakaan emme päässeet lepuuttamaan, koska olin ostanut meidän ja siskon perheille liput Ti-Ti Nallen konserttiin. Sinne sitten vain jonottamaan narikkaan, vessaan, konsertin jälkeen taas vessaan, Nallejen halimiseen, Riitan nimmaria varten ja taas narikkaan. Mutta konsertti oli tosi hieno; Ti-Ti Nalle-konsepti on huolellisesti ja ammattimaisesti hiottu.

Rankka viikko, ihanat kahdet juhlat ja konsertti viikonloppuna; paljon kivaa. paljon puuhaa ja liian vähän unta. Maanantaina sitten palasin taas töihin - lepäämään.