Ah loma

Kuin kissa kuuta nousevaa odotin lomaa, joka alkoi vasta 23.7. Lapset olivat lomailleet jo kolme, mies kaksi viikkoa, joista viimeiset kahdeksan päivää mökillä. Minä olin ollut työmyyränä kotona.

Pioni Karl Rosenfeld.

Rakastan olla kotona yksin. En yleensä saa olla kotona yksin, joten luulisi viikon yksinolon ladanneen akkuja juuri siihen tarpeeseen. Niin luulisi. Jos olisin ollut jo lomalla, epäilemättä näin olisikin käynyt. Olisin tietenkin ikävöinyt hirveästi lapsia, mutta samalla nauttinut aikatauluttomista ja kiireettömistä päivistä täysillä tehden sitä, mikä milloinkin huvittaa.

Minulla olisi ollut oman lomani alkuun tehtynä muutama hölkkälenkki, ainakin seitsemän korttia, ehkä korut tytöille, tai jopa pari itselle, vaatekaappi siivottuna, varpaankynnet lakattuna itsetehdyn pedikyyrin jälkeen, itseruskettavaa jaloissa ennakoiden tulevaa lomareissua, pari blogijuttua kirjoitettuna, pari lehteä ja kirja luettuna, alennusmyynnit kierrettynä, muutama ihana lounas kaupungilla ja työpöytä siivottuna, mutta ennen kaikkea rentoutunut ja levollinen mieli.

En ollut lomalla. Tiesin tietenkin olevani viikon töissä, mutta silti olin kuvitellut iltaisin puuhastelevani kaikenlaista kivaa ja hyödyllistäkin, koska saatoin unohtaa kaikki lastenhoitoaskareet ja olla vaikka ellun kanana, jos siltä tuntuisi.

Viimeinen viikko töissä oli edellistä vilkkaampi, sijaista piti perehdyttää ja irtonaisia langanpäitä solmia, mutta silti jäi aikaa tehdä asioita verkkaisemmin kuin tavallisesti. Pääsin normaalia helpommalla siis. Mutta auttoiko se minua tekemään kotona enemmän kivoja juttuja, joita normaalioloissa en yksinkertaisesti enää jaksa töiden jälkeen?

Pioni Shirley Temple.

No ei, kumma kyllä. Hyvä on, työmatkoihin meni noin 50 minuuttia suuntaansa, ja bussi kulki vain kaksi kertaa tunnissa, kun näin kesäaikaan olen kulkenut jatkuvasti autolla ja selvinnyt noin 25 minuutilla per suunta. Aikaa kului siis enemmän kulkemiseen. Julkisilla kulkiessa ulkona kävelyyn kuluu noin 20 minuuttia, minkä otin ihan tyytyväisenä vastaan, sillä ei satanut kuin yhtenä päivänä. Etäpäivänkin pidin, ja toisenkin, vähän vahingossa tosin. Etäpäivät ovat minulle tärkeitä ja todella hyviä tilaisuuksia selvitä helpommalla arkirutiineista. Olosuhteet arjesta poikkeavalle toiminnalle työpäivän jälkeen olivat siis erittäin suotuisat.

Mitä sitten lopulta "puuhastelin" kaiken iltavapaa-aikani kanssa? Torstaita lukuunottamatta en paljon mitään. Ensimmäisenä "yksiniltana" maanantaina tulin töistä kaupan kautta vasta kuuden jälkeen. Ilmeisesti edellisen viikon sairaalayö väsytti edelleen, sillä olin aivan sippi. Lysähdin television ääreen ison karkkipussin kanssa, enkä edes jaksanut lähteä ajoissa nukkumaan.

Tiistai oli helpompi päivä, sillä pidin etäpäivän. Nukuin tavallista pidempään, mutta etäpäivän etuna työt voi aloittaa aamupalan äärellä yöpuvussa jo. :) Päivä oli hyvin tiivis, ja päästin itseni vapaalle normaaliaikaan. Olin aiemmin haaveillut hölkkälenkistä etäpäivänä, kun koko päivä aamusta iltaan oli omani. En ehtinyt päivän aikana, enkä enää jaksanut illalla. Päässä vain surisi työasiat, tehdyt ja tekemättömät. "Kumma" kyllä, lysähdin jälleen television ääreen sen samaisen karkkipussin jäännösten kanssa.

Pionit Karl Rosenfeld ja Shirley Temple.

Keskiviikkona olin jo pysäkillä linja-autoa odottelemassa, kun totesin kännykkäni puuttuvan. Kipaisin kotiin ja löysin sen ruokapöydän nurkalta. Mutta kuljetuksesta myöhästyin auttamattomasti. Kun totesin, että seuraavalla bussilla pääsen töihin vasta noin varttia vaille kymmenen, päätin jäädä kotiin etäpäivälle, jotta pääsin töihin kiinni jo puoli yhdeksän jälkeen.

Torstai oli vapaaviikkoni huipennus, sillä Rva Kepponen tuli illaksi askartelemaan ja lähti vasta puolen yön aikaan kotiin. Olisikin ollut mahtavaa askarrella pikkutunneille asti, mutta aamulla piti taas herätä töihin. Illan saldo oli kolme korttia ja kuvakavalkadi serkkuni polttareihin. Yksinäni en taatusti olisi saanut aikaan noin paljon. Askarteluista laitan kuvia, kun ehdin...

Perjantai-ilta kului polttarivaatteita ja meikkiä miettiessä, lauantaiaamuna oli aikainen herätys. Vietimme hurjan hauskan päivän serkkuni polttareissa, jossa myös tanssimme pikkutunneille ja palasimme myöhään hotelliin nukkumaan. Sunnuntaiaamuna ei tullut nukuttua tarpeeksi myöhään, mutta hotelliaamiainen ja hotellikämppikseni eli siskoni kanssa vietetty aika olivat sitäkin paremmat. Kotiuduin myöhään iltapäivällä. Sunnuntain toivuin juhlimisesta.

Samettikukkia.

Maanantai oli ensimmäinen virallinen lomapäiväni ja samalla ensimmäinen aamu pitkään aikaan, että aidosti sain herätä ilman mitään häiriötekijöitä. Ah loma!

Ruukkuhortensia.

Päivä kului siivotessa ja järjestellessä paikkoja, joita ei kukaan ollut järjestellyt yli viikkoon. Neljän aikaan perhe palasi kotiin. Hirmuinen ikävä oli pikkuipanoita, mutta samalla mietin, että "omalomani" ei tankannut voimiani entiseen tapaan työnteon häirittyä vapaa-aikaa liikaa. Mitäpäs sille voisi tehdä??

Kerrottu marketta ruukussa. Taustalla kurjenpolvia (Geranium) ja liljoja (Lilium).