Topit siistin tiiviisti - KonMari osa 3

KonMari-projektini jatkuu. Aikamoisen tyydyttävää tuo laatikoiden raivaaminen ja vaatteiden järjestely, kun siihen saa paneutua rauhassa. Minulla kävi tuuri, kun rakas kälyseni halusi tytöt heille päiväksi ja yöksi (ja lopulta toiseksikin yöksi), ja jäin yksin kotiin päiväksi miekkosen ollessa vielä töissä. Oli aikaa paneutua vaatevaraston karsimiseen aivan toisella tapaa kuin päivinä, jolloin olimme tyttöjen kanssa kolmin kotosalla. Ihanaa!

Minulla on ollut epämääräinen kasa erivärisiä ja -pituisia toppeja muutaman trikoisen tuubihameen kanssa yhdessä laatikossa, muutamia (kävi ilmi, että viisi) juhlatoppeja vaatehuoneessa, jokunen roikkumassa henkarikaapissani ja joitakin toppeja pieneksi jääneinä hyvin varastoituina. Muutamia toppeja olin poistanut pari kuukautta sitten. Kasattuani kaikki topit sängylle, totesin niiden kokonaismäärän olevan 36 kpl! Tarvitseeko ihminen todellakin 36 toppia ja milloin niitä ehtii käyttää?

Kaikki 36 toppiani...

Tosin minulla on ihan hyvä syy unohtaa käyttää toppejani: tarvitsen enemmän neuletakkeja tms. toppien päälle laitettavia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä myös napitettuina, eivätkä "kinnaa" rinnan tai vatsan kohdalta. En edes ala arvailla, kuinka monta neuletta minulla on. Tiedän kyllä, että montaa neuletakkiani voi pitää vain auki, joten siitä voisin päätellä, ettei niitä ole riittävästi suhteessa toppeihin. ;)
Lopulta poistin 11 toppia ja siirsin kolme liian pieneksi käynyttä lempitoppia säilytettäväksi vielä hetken. Luovun lempivaatteista, jotka ovat tällä hetkellä liian pieniä vasta sitten, kun totean, että jään tämän kokoiseksi. Se hetki ei ole aivan vielä käsillä. Ne melkein hyvät liian pienet vaatteet pistän kategorisesti pois.

Topit, joista hankkiuduin eroon sekä toppilaatikkoni hullunmyllyn jälkeen.

Opettelin topeillekin hyvän KonMari-viikkaustyylin YouTubesta. Ideana on viikkailla vaate kuin vaate suorakaiteen muotoiseksi tiiviiksi paketiksi, joka pysyy pystyssä itsestään. Niin sain laatikon järjestettyä ja näen yhdellä silmäyksellä kaikki topit! Sain mahtumaan laatikkoon myös henkareilla olleet topit, mikä tietenkin vapauttaa tilaa kaapissa. Jäljelle jääneet juhlatopit laitoin takaisin vaatehuoneeseen. Laatikkoon jäi vielä hiukan tilaakin! Olen lopputulokseen varsin tyytyväinen. :)

T-paidat seuraavaksi!

Karsittavat t-paidat!

Sukat sykkyrälle - KonMari osa 2

Saatuani alusvaatelaatikon salonkikelpoiseksi, päätin ryhtyä seuraavaksi helpoimpaan raivauskohteeseen eli sukkiin. Marie Kondo kirjassaan kehottaa miettimään jokaisen vaatekappaleen tai tavaran kohdalla, tuottaako se itselle iloa. Täytyy myöntää, että sukkien kohdalla suhtautumiseni on huomattavan pragmaattinen: kävin läpi jokaisen sukkaparin, poistin rikkinäiset tai ohueksi hiutuneet ja vetäisin vähän käytetyt sukkani jalkaan selvittääkseni, miksi en ole niitä käyttänyt. Jos sukka tuntui huonolta tai pieneltä, tai jos sen jalkaan vetäminen sujui liian nihkeästi, poistin sen oitis. Jotenkin en vain nähnyt itseäni hypistelemässä harmaita tennissukkia, että tuottaako tämä minulle iloa (takuulla eivät tuota mitenkään erityisesti iloa), vaan säästin ne siksi, että viettäessäni aikaa harmaissa kotiverkkareissani (joissa kyllä viihdyn), harmaat tennissukat yksinkertaisesti kuuluvat asuun. ;)

Sukkatilanteeni ennen raivausoperaatiotani.

Tiukan ponnistuksen tuloksena poistui minulta 19 paria sukkia, joista osa oli rikkinäisiä villasukkia, joihin minulla ei ollut sopivanväristä parsinlankaa (ja koska rakas mummelini on juuri kutonut minulle parit sukat lisää). Hankkiuduin eroon myös muutamista valkoisista sukkapareista, jotka mieheni osti joskus mökkireissulla minulle, kun huomasin unohtaneeni pakata sukkia. Valkoisille sukille ei ole juurikaan käyttöä. Silti säästin ne, joissa on tarpeeksi napakka resori ja pysyvät hyvin jalassa (kotona joskus käytän niitä).

Tuntuu pieneltä tuo poistettujen kasa, vaikka niitä on 19 paria!

Jostain syystä minulla on vieläkin 21 paria urheilusukkia, ja osa niistä on huomattavan vähän käytettyjä (miksiköhän??). Jään pohtimaan urheilusukkien karsimista. Mustia sukkiakin löytyi monta paria, mutta se ei haittaa, sillä talvikaudella käytän niitä eniten.

Hiukan tuntuu siltä, että sukkalaatikon kohdalla en pystynyt vielä karsimaan sukkien määrää riittävästi. Siis monetko valkoiset, harvoin käytössä olevat sukat ihminen tarvitsee? Kuinka monta urheilusukkaparia tarvitsee ihminen, joka käyttää niitä nykyisellään muutaman kerran kuukaudessa?? Niinpä mukana kulkee vielä joitakin vähemmän "rakkaita" sukkapareja yllämainituista syistä. Hmm. Onneksi voin tehdä karsintakierroksen tarvittaessa uudelleen.

Otin mallia YouTube-videosta sukkien viikkaamisen kanssa ja siksi laatikko on aika siisti. En tiedä kyllä kuinka kauan. Lajittelin sukat laatikkoon käyttötarkoituksen ja värin mukaan. Vasemmassa laidassa on urheilusukat, oikeassa laidassa "siistit" sukat. Takana uni-, villa- ja talvisukkia. Keskellä varrettomat sukat ja neulosta olevat avokassukat sekä tuoksupussi.

Siisti sukkalaatikko - mutta kuinka kauan?

Sinänsä kivaa huomata, että laatikkoon mahtuu nyt enemmän sukkia, sillä villa- ja unisukkia on säilytetty tähän asti yöpaitojen kanssa samassa laatikossa ja osa eteisen korissa (siellä pitää edelleen olla muutamat).

Sukkahousut ja stayupit odottavat karsintaansa - niiden läpi käymiseen menee todella kauan, kun paksut sukkahousut pitänee kokeilla päälle, jos ei muista, millaiset ne ovat jalassa! Ehkä kurkistan toppilaatikkoon ensin...

Toppeja ja trikoohameita...

Raivausta alusvaatelaatikolla - KonMari osa 1

KonMari-projektini käynnistyi helpolla harjoituksella: alusvaatelaatikon karsimisella ja järjestämisellä. Alusvaatteiden suhteen en niinkään miettinyt, että "tuottaako tämä vaate minulle iloa", vaan lähinnä "onko tämä lempialusvaatteitani, tuntuuko se hyvältä päällä jne.". Sen vuoksi valinta oli melko helppo.

Poistin yhteensä 20 vaatekappaletta, pikkuhousuja ja muutamat rintaliivit. Joitakin vaatteita pidin hetken päällä muistuttaakseni mieleeni, miksen ole pitänyt niitä pitkään aikaan, minkä jälkeen ne oli helpompi heittää poistokasaan.

YouTubessa löytyy paljonkin KonMari-aiheisia videoita, joilla annetaan ohjeita mm. erityyppisten vaatteiden viikkaamiseen. Inspiroiduin niistä viikkailemaan alusvaatteeni täysin uudella tavalla, mikä kieltämättä näyttää todella hyvältä, vai mitä:

"KonMaritettu" alusvaatelaatikko

En tosin ole lainkaan vakuuttunut siitä, että jatkossa aina jaksaisin pitää laatikon tässä järjestyksessä, sillä pyykkirumbaa tässä talossa on sen verran, että alusvaatteet on aina helpointa vain heittää suoraan laatikkoon (lue: sulloa). Yritän kuitenkin...

Seuraavana lienee sukkalaatikon vuoro. Tässä teille pieni "Ennen"-pilkahdus:

Sukkalaatikko, joka vielä odottaa järjestystä

Jippii, ensimmäinen askel siistimpään kotiin on otettu! Palaan sukka-asiaan, kun sille on tapahtunut jotakin.

Tavaran karsimisen ytimessä Konmarin hengessä

Tässä on ollut tuloillaan kamppeidenraivausprojekti noin kolme vuotta jo. Nyt alkaa olla aika se aloitella, sillä koko kevään minulla on ollut todella paljon vaikeuksia löytää kaapeistani työvaatteita, eikä työhuoneessa mahdu askartelemaan, koska se on täynnä tavaraa.

Ohjenuorana aion käyttää Marie Kondon KonMari-kirjaa, josta olen lukenut noin puolet. Kirjan filosofia sinänsä on jo selkeä: karsiessasi vaatteita tai tavaroita, ota jokainen niistä käteesi ja tunnustele, puhutteleeko kyseinen asia sinua; pidätkö siitä aidosti. Jos kyllä, säilytä se; jos ei, hankkiudu siitä eroon. Yksinkertaista, vai mitä?

Aloitan kaikkein kiireellisimmin karsimista tarvitsevasta osa-alueesta, eli omista vaatteistani. Vaatteet jaotellaan alalajeihin, jotta karsiminen helpottuu. Aion lämmitellä aloittaen alusvaatteista (ne vievät vähän tilaa ja niiden karsiminen on suoraviivaista). Sitten jatkan yläosiin. Pohdinnassa on vielä, kasaanko sänkyni täyteen pitkähihaisia vai lyhythihaisia yläosia vai toppeja, vai kaikkia näitä kerralla. Samaan kasaan pitää kerätä siis KAIKKI kyseisen lajin vaatteet, myös ne talvisäilössä tai "melkein mahtuvat päälle" -kätkössä olevat. Jo siinä riittää hommaa, että kerää kasaan vaatekaapin liepeille kaikki laatikot, joissa tällaisia vaatekappaleita voi olla. Aikamoinen savotta, mutta jostain se pitää aloittaa, eikö?

Toivottavasti seuraavissa aiheesta kertovissa bloggauksissa alkaa jotakin edistystä näkyä. Aikataulua en projektille osaa vielä laittaa. Allaoleva kuva toimikoon inspiraationlähteenä...

Kuvan lähde

Kätevä päivä Hvitträskissä ja vähän muuallakin

Vihdoin pääsimme rakkaiden Kätevien Emäntien, Annan, Maritan, Leenan ja Mirkan kanssa tapaamaan oikein ajan kanssa. Sunnuntaiaamuna ponkaisimme kaikki klo 10 kattaukseen Peroba Cafén brunssille Espooseen. Ilmeisesti minulla oli kova nälkä, kun ainoa kuva, jonka sieltä otin oli tämä:

Peroba Cafén brunssilla...

 Brunssi oli oikein hyvä, ja vietin sen erinomaisessa seurassa. Suosittelen! Brunssilta lähdimme Mirkaa lukuunottamatta kohti Kirkkonummea ja Hvitträskiä. En ollut aiemmin siellä käynyt, enkä sen taustoista juuri tiennyt. Hyvä, kun tuli käytyä; opin taas uutta vuosisadan alun historiastamme...

Arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen ostivat 1901 Kirkkonummelta Vitträsk-järven rannalta 16 hehtaarin tontin ja suunnittelivat sinne talon sekä huvilan, ja myöhemmin puutarha-alueita. Päärakennuksen eteläsiiven suunnitteli Saarinen ja muutti sinne asumaan perheensä kanssa. Siipi toimii nykyään museona. Pohjoissiiven suunnitteli Armas Lindgren, ja myös asutti sen. Kyseinen rakennus paloi kokonaan vuonna 1922, ja sen paikalle Eliel Saarisen poika Eero suunnitteli uuden rakennuksen, joka valmistui vuona 1936. Siipiä yhdisti matala, kaikille yhteinen ateljeerakennus. Herman Gesellius suunnitteli päärakennusta vastapäätä olevan pikku huvilan, jonne niinikään muutti. Pikku huvilassa nykyään on Hvitträskin ravintola ja kahvila.

Hvitträskin pitkäaikaisimmat asukkaat olivat Eliel Saarinen, hänen vaimonsa Loja ja lapsensa Pipsan sekä Eero.

Hvitträskin eteläsiipi (Eliel Saarisen suunnittelema), matala, yhteinen ateljeetila ja mustavalkokuvassa alkuperäinen pohjoissiipi (Armas Lindgrenin suunnittelema), joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1922. Kuva on lainattu Hvitträskin nettisivuilta.

Eteläpuolen puutarhan suunnasta näkyy Herman Geselliuksen suunnittelema pikku huvila.

Rakennuksen eteläsiiven parvekkeen näkymä, sekä eteläsiipi edestä ja eteläisen puutarhan suunnasta.

Eteläinen puutarha

Pohjoisen puolen muotopuutarha ja näkymä huvimajalta. Vastarannalla näkyvästä kalliosta Jean Sibelius löysi vuonna 1911 Suomen ensimmäiset kalliomaalaukset, Vitträskin kalliomaalaukset.

Hvitträskin päärakennuksen alakerta on melko tummasävyinen ja synkkä. Tuvan kuriositeettina olevista renkaista tuli jollekin meistä mieleen ennemmin Fifty shades of grey kuin viinarenkaat, jotka ne todellisuudessa olivat. Niin kauan kuin vieras pysyi pystyssä renkaasta kiinni pitäen, hän ei ollut vielä liian juovuksissa - kertoi aiemmin paikalla käynyt vierailija meille.

Hvitträskin tuvan viinarenkaat

Saarisen perheen kortteeri, kyseinen eteläsiipi on rakennettu seitsemään tasoon, mikä teki tiloista sokkeloiset. Ylemmissä kerroksissa oli sävy vaaleampaa ja ikkunoista tuli valoa mukavasti. Eliel Saarinen oli itse suunnitellut muun muassa huonekalut tiloihin ulkokalusteita myöten.

Saarisen perheen lasten leikkihuone sekä kuvia leikkijöistä.

En ole mikään aktiivinen museokävijä, mutta tämä reissu oli mielenkiintoinen ja antoisa, sateisesta ilmasta huolimatta. Matkamme jatkui Evitskogiin turisemaan ja askartelemaan päivän päätteeksi. Minulle illasta tuli tuottoisa, kuten olin toivonut, sillä tarvitsin kortteja käyttöön, en niinkään onnittelukortteja. Tällä kertaa määrä korvasi laadun!

Quick and dirty -kortteja.

Päivä oli todella mukava, ja tällä porukalla on aina huippukivaa nähdä. Olen viime aikoina viettänyt paljon aikaa lasten seurassa, joten arvostin erityisesti tätä säkenöivän älykästä aikuisseuraa! ;)