Mitäs tässä onkaan tapahtunut viimeisen vuoden aikana "aikalisälleni"

Onpa aika rientänyt! Blogini on jäänyt pahasti paitsioon elämän tapahtuessa niin vahvasti muualla. Ei ole riittänyt aikaa tai energiaa tälle rakkaalle harrastukselle, mutta toisaalta, en ole myöskään kokenut niin suurta tarvetta blogata, että olisin kaikin voimin raivannut sille aikaa, kuten joskus hoitovapaan aikana esimerkiksi tein. Kuten sanottu, elämää on ollut niin paljon Blogistanian ulkopuolellakin.

Toukokuun ihanuuksia pihassamme ja pientareellakin.

Mistähän sitä aloittaisi. Vuosi sitten sain ratkaisukeskeisen valmentajan opintoni valmiiksi hiukan haikeana eroten mahtavasta opiskeluporukastamme; samaan aikaan sain työpaikan uravalmentajana; ja jatkoin psykologian perusopintojen suorittamista. Syksyn mittaan sain viimeisenkin psykologian kurssin suoritettua ja lisäopintoina hiukan positiivista psykologiaakin. Töitä olen tehnyt sen mukaan, mitä työnantajalla on ollut, myös palvelunmuotoiluun, sisällöntuottamiseen ja markkinointiinkin liittyen. Keväällä pääsin pitämään valmennuksia toisellekin yritykselle. Alallani on vähemmän kokopäiväisiä kuukausipalkkatöitä, ja useilla on niin sanottuja nollatuntisopimuksia tai tekevät työtä oman yrityksen nimissä. Pitkän tähtäimen tavoitteeni on kuitenkin työllistyä kokopäiväisesti ja pysyvämmin. Olen parhaimmillani, kun ei tarvitse laskea tunteja. :)

Oppimiskäyräni on edelleen noususuuntainen ja nautin joka hetkestä uuden työn parissa. Olen tavannut huikean upeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut kulkea pätkän matkaa yhdessä, ja joista moni on jäänyt mieleeni pysyvästi. Valmennettavani ovat ehdottomasti parasta tässä ammatissa. Ja merkitykselliset keskustelut, joita käymme ei pelkästään urasuunnittelun tai työnhaun puitteissa, vaan valmennettavien koko elämän osalta. Saamani palaute on ollut kiittävää ja kiitettävää, mikä osaltaan on vahvistanut uskoani siihen, että valitsin oikein; minusta on tähän. En ole siis enää vain oman intuitiivisen ajatukseni varassa, että minulla olisi annettavaa näissä merkeissä. Se on ihan mahtavaa!

Asioilla on tapana järjestyä ja moni asia alanvaihtoni suhteen on loksahtanut paikoilleen. Toteutumattomia työunelmia on vieläkin ja hyvä niin. Olen jo nyt onnistunut uuden ja mielekkään työn etsimisessä nopeammin kuin kuvittelinkaan. Mitä kaikkea sitä tulevaisuus vielä tuokin mukanaan?!?

Tulppaaneja, vuohenjuurta ja hortensiaakin näköpiirissä.

Vuoden 2014 lukulista

Aiempien vuosien tapaan, olen myös vuoden 2014 pitänyt kirjaa lukemistani opuksista blogin sivulla Lukutoukan helmiä ja sikoja. Tässä viime vuoden listani. Nyt, kun opintoni ovat toistaiseksi ohi, toivon, että kaistaa vapautuu enemmän kirjoille.


Vuonna 2014 luetut kirjat:

• Tomuksi ja tuhkaksi - Patricia Cornwell. Joululahjakirjani oli taattua tavaraa. Monimutkainen, tarkasti kehitelty juoni ja tutut päähenkilöt. Viihdyin kirjan parissa, kuten aina joululomalla...
• Leijapoika - Khaled Hosseini. Epäröin tarttua tähän paljon kiitettyyn romaaniin itsesuojeluvaistosta: epäilin, että minua alkaa ahdistaa, jos tarinassa on paljon kurjuutta lasten elämässä. Onneksi lopulta pääsin yli pelostani, sillä Leijapoika on hieno kirja. Näkökulma on sen "vähemmän" hyvän ja sankarillisen pojan, ja siksi mielenkiintoinen. Viivyin kirjan tunnelmissa vielä tovin sen luettuani.
• Ellei - Carol Shields. Ihan mukava luettava, tarinassa äidillä hätä aikuisen lapsensa valinnoista, mutta kesti todella kauan saada tämä luettua. Kirja oli yöpöydälläni varmaan puoli vuotta, mutta yhtenäkään iltana en tempautunut ahmimaan koko kirjaa loppuun. Joskus niin käy. Silti aivan kelpo kirja, ei mikään turha luettava.
• Raja - Riikka Pulkkinen. Paljon kehuttu esikoisromaani. Tarina vei kyllä mukanaan, sillä kirjan hahmot olivat uskottavia ja tarinan halusi lukea loppuun. Mukavaa vaihtelua opiskelukirjoihin.
• Fine van Brooklyn - Mika Waltari. Pienoisromaani, jonka Waltari kirjoitti 1938 perustuen paljolti hänen omiin nuoruuden kokemuksiinsa Ranskan Carnacissa. Kirjan naishahmo on samaa turmeltunutta viettelijätärtyyppiä kuin Sinuhen Nefernefernefer. Kirjan miespäähenkilöä, jossa on paljon Waltaria itseään, kävi kovasti sääliksi, joskus hiukan jo nolottikin hänen lammasmainen ihastuksensa tuota tytönhuitukkaa kohtaan. Silti viihdyin tämänkin lyhyen kirjan parissa, sillä pidän Waltarin kielestä.
• Amerikkalainen elegia - Siri Hustvedt. Alennusmyynneissä tartuin muutamaan kirjaan, joita olin kaavaillut lukevani jo aiemmin. Olen iloinen, että tämä kirja vihdoin tuli mukaani. Hustvedt kertoo monipolvisen tarinan, kuvaa mielestäni aidosti päähenkilömiehen ajatuksia ja tuntoja. Ja kirjan haluaa lukea loppuun.
• Tarhapäivä - Eve Hietamies. Jatkoa Yösyöttö-kirjan tarinalle. Hietamies kuvaa mielestäni aidon oloisesti miehen ajatusmaailmaa. Tilanne kahden viisivuotiaan yksinhuoltajana, joskin toisen heistä väliaikaisena sellaisena, on aika raastava. Vastaavat ajat ovat tässä vielä itselläkin osin menossa, joten komppaan kirjan tapahtumia kyllä. Välillä jatkuva einesten lämmittäminen ja kasvisten poissaolo syömisistä alkoi öklöttää jostain syystä, ja ylipäänsä miehen elämäntilanne, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä, ahdisti. Onneksi lopussa oli valoa tunnelin päässä - minä pidän onnellisista lopuista. Luin kirjan niin vauhdikkaasti kuin pystyin; sen verran se tempasi mukaansa.
• Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus - Ben Furman. Jo melko vanha opus tarttui hyvästä nettikirjakaupan tarjouksesta mukaan pokkarina. Helppoa luettavaa, ajatuksenaihettakin antavaa. Ne, jotka ovat selvinneet elämässään hyvin vaikeasta lapsuudestaan huolimatta, pystyvät jollakin tapaa suhtautumaan menneisiin tapahtumiin voimavaroja, näkökulmaa, viisauttakin antavina, eivätkä ole jääneet menneisyytensä uhreiksi. Siinä vasta mietittävää.
• Näkökulman vaihtamisen taito - Antti S. Mattila. Opintoihin liittyvää kirjallisuutta, jonka luin suurella mielenkiinnolla. Näkökulman vaihtaminen eli uudelleenmäärittely (reframing) on taito, josta on hyötyä kenelle vain. Kirjassa valotettiin uudelleenmäärittelyn historiaa sekä annettiin monia käytännön esimerkkejä, miten taitoa on käytetty terapiamaailmassa. Oli hauska huomata olevansa samaa mieltä muun muassa yli 2000 vuotta sitten eläneen Epiktetoksen kanssa...
• Vieras mies tuli taloon - Mika Waltari. Olen ollut Waltarin suhteen vain yhden romaanin nainen, Sinuhen. En ollut tarttunut muihin Waltarin kirjoihin, vaikka tilaisuuksia on ollut. Löysin kirpputorilta kirjan, josta löytyi tämä ja Fine van Brooklyn -pienoisromaanit. Waltarin upea kielellinen kyky loihtia tunnelmia ja maisemia ihastutti jälleen. Surullinen tarina, joka kosketti.
• Paljaat luut - Patricia Cornwell. Taattua Cornwellin tyyliä. Koukuttava juoni, ja myös Scarpettan oma elämä oli vähemmän ahdistavaa kuin joskus menneinä vuosina. Luin nopeasti ja viihdyin kirjan parissa.
• Kohtuullinen määrä tieteellisiä psykologian artikkeleita sekä vaihteleva määrä lukuja useista alan oppikirjoista.

Se maailman helpoin marjahillo

Ennen joulua tein viemisiksi kyläpaikkoihin ja meille kotiinkin mustaherukkahilloa, joka joulun aikaan sopii hyvin esimerkiksi kalkkunan kanssa tarjottavaksi. Pidän siitä tosin myös puurossa tai vaikkapa maustamattoman jogurtin joukossa. Kiitos hillon älyttömän helposta reseptistä kuuluu Ullan unelmakakku -ohjelmalle. Katsoimme kyseisen jakson Pikkusiskon kanssa joulukuussa ja totesin, että siinäpä hillo, jota jopa minä voisin tehdä. En ole mikään hillonkeittäjä nimittäin.

Näin se menee...

MAAILMAN HELPOIN MARJAHILLO

500 g jäisiä marjoja (mustaherukoita, mansikoita, mustikoita, vadelmia, mitä vain haluat)
2 dl    hillo- ja marmeladisokeria

1. Kaada marjat mikronkestävään kulhoon. Kaada mukaan sokeri ja sekoita hyvin. Kuumenna täydellä teholla 3 minuuttia.
2. Sekoita hyvin. Jos haluat rikkoa kokonaisia marjoja, painele niitä kulhon reunoja vasten. Kuumenna vielä toiset 3 minuuttia täydellä teholla. Sekoita tasaiseksi.
3. Jaa hillo purkkeihin, kierrä kannet kiinni ja laita jääkaappiin hyytymään.

Hillo on mukavan irtonaista, ei mitään tököttiä, ja ainakin mustaherukan kanssa siitä tuli sopivan makeaakin. Purkit ja kannet kannattanee keittää, jotta ovat steriilejä, ja hillo säilyy pidempään.

Herkullista alkanutta vuotta 2015!

On hanget valkeat nietokset...

...Vaan joulu, joulu on meillä!

Tulihan se valkea joulu, vähän viime tipassa, mutta hyvin ehti. Ihanaa!

Kaunis, valkea lumikerros peittää takapihan. Vihdoinkin!

Joulupuuhailutkin alkavat olla plakkarissa. Hillot valmiina. Tyttöjen kanssa koristelimme tänään piparit. Tein kuorrutetta itse ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien. Upean amarylliksen toi isäni ja vaimonsa reilu viikko sitten.

Maailman helpoin mustaherukkahillo valmiina lähtöön.

Paistettu muna mielestäni kaikkein hupaisin (kuorrutetta meinasi jäädä yli, joten tuupattiin sitä sitten ylenpalttisesti viimeisiin piparkakkuihin).

Amaryllistä vahtii vanha tonttu-ukko.

Rauhallista, Iloista, Rentoa,

Ihanaa ja Leppoisaa Joulua Kaikille!

Mitä kaikkea enemmän olenkaan jaksanut tehdä!

Tänä vuonna olen saanut käyttää ylellisen paljon aikaa jouluvalmisteluihin. Syynä tähän on osa-aikaisen valmentajan työni erityisen leppoisa joulukuu: viimeinen työpäivä oli jo 11.12. ja loppuvuosi vapaata. Silti kaikenlaista, mitä olin aikonut, on jäänyt tekemättä.

Päätin kuitenkin listata asioita, joita olen saanut aikaan, ja joita en täyspäiväisessä työssä ollessa olisi mitenkään jaksanut. Niitä tekemättä jääneitä on kuitenkin aina, eikä niiden pohtiminen vie todellisuudessa mitään eteenpäin, turhaan vain kuluttaa energiaa. Energiaa, jonka voisi käyttää vaikka johonkin iloa tuottavaan ja täydellisen hyödyttömään.

1. Olen vihdoin vaihtanut olohuoneen verhot uusiin. Kesästä alkaen meillä roikkui pari uutta verhopituutta kavereinaan vanhoja paneeliverhoja. Kumman äkkiä silmä siihen tottuikin. Kyläilijät ovat kyllä varmaan ihmetelleet talon rouvan verhomakua. ;)
2. Aloitin joulujuttujen laittamisen kotona jo marraskuun lopussa. Ihana on ollut rakentaa joulua pikkuhiljaa. Esikoisen synttäritkin joulukuun alussa sujahtivat onnistuneesti ohi.
3. Tein itse ennätysmäärän joulukortteja ja värväsin jälkikasvunkin niitä tekemään. Oli kivaa askarrella sekä kaksin, kolmin että yksin. Sain enemmistön korteista postiinkin ajoissa.
4. Askartelimme tyttöjen kanssa itse joulukoristeita pahvimassasydämistä Inka Gold-vahoilla ja decoupage-kuvilla. Joka pikkujouluna annan äidilleni lahjaksi joulukoristeen, ja tänä vuonna kaksi, ihan omatekemää, sellaista.
5. Olen kerännyt tehokkaasti lahjatoiveita sekä omasta perheestä että läheisiltä, hankkinut lahjat ajoissa netistä ja (pienen) osan kaupoista.
6. Paketointia olen tehnyt monena päivänä, joten olen säästynyt aatonaatonaaton paniikkipaketoinnilta (ja mies säästyi lähes kaikelta paketoinnilta). On ollut mukavaa lasten koulussa ja eskarissa ollessa levittää paketointitarpeet ruokapöydälle ja lahjakassit sohvalle, ja ihan rauhassa Jouluradion soidessa, kynttilöiden palaessa, paketoida, paketoida, paketoida. Se tosin käy työstä, ainakin hartioideni mielestä!
7. Olen leiponut lasten kanssa kaksi kertaa pipareita ja kaksi kertaa torttuja. Tähän en ole koskaan aiemmin yltänyt.
8. Olen viettänyt perheen kanssa mukavan viikonlopun appeni luona ilman, että on ollut tunne, että jouluvalmisteluun käytettävää aikaa on liian vähän. Ei ole ollut viikonloput kortilla toisin sanoen.
9. Olen tehnyt maailman helpointa mustaherukkahilloa tuliaiseksi joulun vierailupaikkoihimme. Siis nätteihin purkkeihin.
10. Olen askarrellut lahjaksi jotakin nättiä, eikä se ole tapahtunut pikkutunneilla.
11. Olen ottanut viime yöksi kaksi lasten kaveria yökylään, vaikka illan myöhäisinä tunteina olisi ollut paljon tekemistä työhuoneessa, jossa puolet lapsista nukkui. Ei stressiä!
12. Vaikka satunnaisesti on ketuttanut, olen tykännyt näpertelyhommista. Olen yrittänyt hyvällä omatunnolla jättää jotain tylsistä, pakollisista velvollisuuksistani joko vain tekemättä tai saada miehen osallistumaan niin enemmän, jotta olen saanut kivoja (ja pakollisia) joulujuttuja tehtyä. Siitäkin huolimatta, että tuntuu, ettei niihin pääse tiski- ja pyykkivuorten takaa koskaan kunnolla käsiksi.
13. En stressannut, vaikka viime viikon kolme viimeistä lapsivapaata arkipäivää kuluivat sairastaessa ja lapsen sairastaessa, kun oli tarkoitus käydä fysioterapiassa, gynekologilla, lounaalla ystävän kanssa ja jouluostoksilla.
14. Päätin ilman tunnontuskia jättää työhuoneen raivaamisen tuonnemmas, kun selvisi, ettemme vietä joulua kotona, eikä niin ollen tule yövieraitakaan työhuoneeseen nukkumaan. Samoin joulusiivous on lähinnä perussiivousta, ei mitään ylimääräisiä. Ja kaikki tämä hyvällä omatunnolla!

 

Teille kaikille kanssasisarilleni, jotka olette viimeiseen asti ennen joulua töissä, ja joilla on todennäköisesti huomattavan paljon enemmän jouluhässäkkää ja ehkä stressiäkin, toivotan aivan erityisen mukavaa ja rauhallista joulua, kun siihen asti päästään. Ehkä löydätte myös niitä juttuja, jotka voi hyvin jättää tekemättä ja käyttää hetken omaan latautumiseen, johonkin omaan kivaan, että jaksaa taas paahtaa jouluvalmisteluja. Ja sitten aattoiltana lasten mentyä nukkumaan kirja käteen ja suklaata toiseen, ja nautiskelemaan kaikessa rauhassa...