sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Nenänvalkaisua? Ei, vaan sokerikatkaisuhoitoa

Jotkut lukijoista tietävätkin jo, että olen aikamoinen sokerihiiri. Ongelmaksi asti sellainen siis. Joka päivä pitää saada jotain makeaa, mieluiten useamman kerran. Olen myös niitä tapauksia, joille ei kelpaa yksi pala suklaata, vaan kyllä sitä pitää syödä muutama rivi vähintään. Ja jos kotona on jotain herkkua, sitähän pitää syödä niin kauan, kunnes se loppuu. Ei voi säästää ensi viikkoon, eikä edes huomiseen, vaikkei välttämättä edes tee mieli herkutella. Ihan kamalaa.

Tammikuun puolivälistä olen ollut syömättä karkkia ja suklaata. Aion olla jouluun asti ilman. Tähän asti on mennyt toooodella hyvin. Olen taputellut itseäni kummallekin olalle tämän johdosta. En ole sortunut karkkeihin kotona (meillä on nytkin joku lapsen lahjaksi saatu Lauantaipussi kaapissa), en elokuvissa, laivalla, enkä edes pääsiäisenä. Hyvin menee siis.

Mutta, uskon, että olen pystynyt elämään karkitonta elämää lähinnä siksi, että jäätelö, suklaavanukkaat, sokeroidut inkiväärit, kookospallot, pullat, keksit, kakut ynnä muut ovat olleet edelleen saatavissa. Vanukkaiden ostamisen tosin lopetin pari kuukautta sitten, enkä sen jälkeen ole syönyt kuin yhden sellaisen. Toki tilanne on parempi karkittomana, koska aiemmin söin muiden herkkujen lisäksi myös karkkia ja suklaata, joten nyt ruokavaliossani on yksi paha vähemmän.

Kuitenkin olen aprikoinut jo pidempään, että ehdottomasti kannattaisi kokeilla olla hetken aikaa ilman kaikkia makeita herkkuja - myös Coca Cola Zeroa, johon olen luonut sellaisen suhteen, että se lohduttaa minua suuresti päivisin syömilläni mikrossa lämmitetyillä edellisen päivän tähdelounailla. Makeutusaineethan ovat kalorittomina linjojen kannalta parempi vaihtoehto kuin sokeri, mutta ne ylläpitävät makeanhimoa aivan samalla tavalla kuin oikea sokeri. Pois, pois siis myös aspartaami!

Nyt on aika ryhtyä sanoista tekoihin. Kaveriksi tähän oletettavasti HILLITTÖMÄN VAIKEAAN hommaan sain äitini, jolla on täsmälleen sama ongelma. Onneksi sain kaverin, ehkä se innostaa yrittämään pontevammin tätä sokerikatkaisuhoitoa.

Tosiasiassa samaan syssyyn pitäisi jättää pois valkoiset jauhot, peruna, leipä ynnä muut ruoka-aineet, jotka muuttuvat elimistössä sokeriksi (tai jotain) sekä alkoholi, mutta ihan siihen äärimmäisyyteen ei meikäläisestä taida olla. Aloitetaan puuhun kiipeäminen mieluiten tyvestä.

Huomenna, maanantaina 3.5.2010 alkaa kaksi viikkoa kestävä äitini ja minun sokeriton periodi. Odotan vaikeuksia. Heti ensi lauantaina menemme eräisiin kaksivuotisjuhliin ja sunnuntaina on äitienpäivä. Olin kyllä jo asennoitunut, että tällä kertaa en suklaata sänkyaamiaiseeni ota, mutta haaveilin kuitenkin tuoreista mansikoista kermavaahdolla. No, ehkä saan pelkkiä mansikoita, tai hedelmäsalaatin. Samppanjasta en kuitenkaan luovu!

14 kommenttia:

  1. Voi sama ongelma täällä, en ees kehtaa sanoa, miten epätoivoista kaapin koluamista oikein pahassa puutteessa tulee tehtyä... Mutta huomenna... huomenna... Toivon, että pystyn parempaan. Tiedän, että kaksi päivää on vaikeita, sitten ei ees tee mieli ja lopulta miettii, miksi sitä söikään makeaa, kun kaikki muu maistuu paremmalle. Mutta miksi se on niin vaikea aloittaa, minä ihan oikeasti joskus unohdan aloittaneen makea lakon... niin automaatio se on. Huolestuttavaa.
    Elina

    VastaaPoista
  2. Täällä myös yksi, joka kuuluu joukkoon. Pahimmillaan, jollei talossa ole mitään makeaa, olen kehitellyt paremman puutteessa jopa Oboy-kaakaojauheesta kaikenlaisia sörsseleitä, joita lapan sokerinhimoon (säälittävää!!!). Vähänkö hävettää!
    Karppaamaan en ala, enkä aio koskaan karsia kaikkia hiilihydraatteja minimiin, mutta tuohon sokerilakkoon olisi syytä täälläkin ryhtyä.

    VastaaPoista
  3. Pidän peukkuja, että sokerilakkosi tuntuu jo puolen viikon maissa ihan hyvältä!

    VastaaPoista
  4. Mulla ois ihan sama juttu.. ja aina ajattelen, että sit huomenna.. Toivotan onnea sulle ja seuraan tikkana miten käy! Jos vaikka sit joskus minäkin...... TSEMPPIÄ!!!

    VastaaPoista
  5. Puolet ekasta päivästä on mennyt hyvin! En edes ksylitolipurkkaa ottanut ruoan jälkeen. : )

    Elina ja Heli: Minäkin olen aina sellainen huomenna-tyyppi näiden herkutteluasioiden suhteen, mutta jostain tuli sellainen pieni kyllästyminen, ehkä housunkauluksen kiristämiseen, että josko tämä auttaisi myös siihen. : )

    Mirka: Heh hee, samat kuviot taas meillä - nimimerkillä "yhden-munan-sokerikakkuTAIKINA-pahimpaan-sokerinhimoon". Karppaus ei minuakaan kiinnosta, ja tässä vaiheessa yritän vain totutella pois makeasta mausta, jos vaikka joskus pelkkien hedelmien ja marjojen makeus riittäisi makeanhimoon... Ehkä joskus myöhemmin kokeilen jotain valkoisen jauhon rajoittamista, mutta en kyllä muuten hiilihydraateista luovu.

    Mags: Kiitos kannustuksesta, sitä todella tarvitaan! Toivotaan, että muutama päivä jo auttaisi pahimpaan.

    VastaaPoista
  6. Kaikki kannustusajatukset täältä sinne!!!
    Itsellä sama vaivaa, Mirkan kaakaotöhnäkin on tullut kokeiltua ja moooonta muuta säälittävää ja epätoivoista tekoa... LightColaan olin myös jossakin vaiheessa aivan koukussa, siitä pääsin eroon.
    Nyt en viitsi edes yrittää. Elämää on mulla vasta leikkauksen jälkeen.
    Tsemppiä !!!! *potkii pepulle*

    VastaaPoista
  7. Kiitos Hymytyttö! Muistan joltain "männä vuosilta" itsekin kokeilleeni kaakaojuttuja, mutta nykyään on kotona yleensä aina jotain herkkua...

    Juu, sinun ei kannatakaan tällaisista juuri nyt murehtia. Keräät vain voimasi leikkaukseen ja siitä toipumiseen.

    Olen muuten pystynyt olemaan ilman herkkuja jo puolitoista päivää! Eilen illalla tosin meni puoli pussia suolapähkinöitä. Pitänee käydä kaupasta ostamassa naposteluporkkanoita tilalle. : D

    VastaaPoista
  8. Tsemppistä täältäkin suunnalta!! Ja mulle on kans tuttuja nuo kaakao-sörsselit ja kakkutaikinat :D Voi hitto mitä kaikkea sitä voikaan tehdä sokerin kuvat silmissä... :D TSEMPPIÄ!!!

    VastaaPoista
  9. Löysin vastavierailulle blogiisi ja heti eka lukemani kirjoitus osui ja upposi!

    Olin itse 3 viikkoa syömättä karkkia, pullaa, keksejä ja jäätelöä. Söin jonkin verran Dietorelle pastilleja. Ja Pepsi Maxia. Oli aika sinnittelyä, mutta täysin mahdollista. Siitä olin aika ylpeä. Joka ilta söin hedelmärahkaa, makeutettu Canderellilla. Ja kerrankin tyhjeni pakastin marjoista ;)

    Tuon jälkeen pidin kerran kahteen viikkoon karkkipäivän -syö niin paljon kuin jaksat. Vetäisin 2 Kismettiä ja enempää en pystynyt syömään. Sitten kävi repsahdus ja toinen ja kun kerran repsahti, niin ajattelin että voihan tässä pistää ihan ranttaliksi. Sillä tiellä olen vieläkin. Ja uudesta jakusta, jota ompelen joudun, avaamaan 4 muotolaskoksesta mahan kohdalta sentin. Siis 4cm yhteensä. Ensi maanantaina aloitan uuden elämän!!

    Tsemppiä sinne!

    PS. Mä olen makeanhimossa vetänyt purkillisen nonparelleja ;)

    VastaaPoista
  10. Laura: Tuo taitaa sitten olla sukuvika, vai mitä? Kiitos tsempistä!

    Marita: Hih, ollaan sitten ihan hengenheimolaisia näissä jutuissa! Olen ihan samanlainen, että jos kerran repsahdan, niin tulee fiilis, että sehän meni ihan kaivoon, menköön vaan, ja jatkan valitsemallani (huonolla) tiellä. Aiempi karkkilakko päättyi aikanaan, ja sen jälkeen mentiin huonosta pahempaan suuntaan.

    Nyt olen ollut tammikuun puolivälistä jo ilman karkkia ja suklaata, mutta muut makeat ovat kompensoineet. En ole nimittäin ennen jättänyt Cokis Zeroa ja makeutusaineitakin pois, joten tässä ihan tosissaan yritetään päästä makeanhimosta eroon. : ) Olen pari päivää välttänyt myös maustettuja jugurttejakin varmuuden vuoksi! Toistaiseksi en ole vielä sortunut, eikä makeanhimokaan ole yllättänyt liikaa. Yesh!

    VastaaPoista
  11. Nonparelleja olen minäkin epätoivoissani purkista joskus vetänyt... Noloa...
    Elina

    VastaaPoista
  12. AI kauhea! Täällä mä pyöriskelen naurusta vatsaa pidellen. Kyllä me ollaan säälittävä, mutta ah, niin ihania naisia!!! :D

    nimim. sellainen minikokoinen kaurakeksitaikina raakana (rasvaa, sokeria, kaurahiutaleita kahvikupissa) on tosi hyvää

    VastaaPoista
  13. Onpas kyllä hauskaa, että nämä on näköjään tosi universaaleja juttuja - siis naisten maailmassa.

    Olen kokeillut ihan samaa kaurakeksitaikinaa joskus ennen lapsia. Ajan puutteessa nykyään olen ottanut pakastimesta joskus kauramurotaikinan toisen levyn sulamaan ja napostellut sen parissa osassa kokonaan!! Ja se eka osa on mennyt abouttiarallaa jäisenä. Rasvattoman maidon kanssa tietysti, ettei tule liikaa kaloreita, kun se taikina on niin rasvaista... Hyi kauheeta, kun hävettää!

    VastaaPoista
  14. Hih.... Tämä on kyllä hupaisaa... Emme siis olekaan olleet yksin hirmuisine himoinemme ;). Joku toinenkin on epätoivoissaan rapistellut kaapeillaan ja komeroillaan, kenties samaan aikaan. Ensi kerralla epätoivon hetkellä muistan, että joku toinenkin käy samaa taistoa ja lähetän mielessäni voimia taistella vastaan :).

    Elina

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!