perjantai 10. joulukuuta 2010

Rakas kultapapunen

Tänään täytit viisi vuotta, oma pieni lapseni. Jo viisi vuotta! Vastahan sinua vatsassani kasvatin ja hellin, ja synnytyslaitoksella kärvistelin saattaakseni sinut maailmaan!

Synnytyksestäsi minulle jäi pelkkiä ihania muistoja; kaikki meni niin hyvin. Muistan ikuisesti tunteen, kun näin sinut ensimmäisen kerran, ja sain sinut rinnalleni kengurupussiin. Olin utelias näkemään, kuka oikein olit, ja samalla täydellisen onnellinen, että sinä olit, ja olet, täydellinen. Minusta tuli silloin Äiti. Olit niin pieni, silti ponteva, ja tätisi, isin siskon, näköinen aluksi. : ) Teit meistä isin kanssa maailman onnekkaimmat ja onnellisimmat ihmiset.

Perhehuoneessa pääsimme rauhassa tutustumaan sinuun. Ihmettelimme kuinka jäntevä olit, ja miten hienosti kannattelit niskaasi jo päivän ikäisenä. Olit myös rauhallinen ja tunnuit mutkitta hyväksyvän meidät vanhemmiksesi; mikä helpotus. Kätilö ihmetteli ruskeita silmiäsi heti synnyttyäsi, sillä me kuulemma synnymme sinisilmäisinä. Mikäli niin on, silmäsi muuttivat väriä salamannopeasti syntymäsi jälkeen!

Äitiys toi onnen lisäksi huolen. Oikeastaan huoli alkoi jo siitä, kun kaksi viivaa ilmestyi raskaustestiin. Huoli siitä, miten kehittyisit kohdussani; saisitko jatkaa syntymään asti onnekkaasti; ja syntyisitkö terveenä. Maailmaantulosi jälkeen huoli hyvinvoinnistasi jatkuu muuttaen muotoaan aina siihen saakka, kunnes minä lakkaan olemasta.

Isosisko-rakas neljän päivän ikäisenä.

Olen kiitollinen, että tunnen sinut ja saan seurata kasvuasi vauvasta taaperoksi, taaperosta pikkutytöksi ja siitä vielä pitkälle eteenpäin, toivon. Olet jo nyt niin valtavan ihana persoona, tuumivainen ja omatoiminen, näppärä, opinhaluinen, ja niin suloinen vuoroin ujohkossa, vuoroin riehakkaassa minässäsi, tilanteesta riippuen. Huomaat pienet asiat; muistat nekin, mitä ei tarvitsisi; olet loistava Isosisko rakkaalle Pikkusiskollesi. Välillä saat minut kiskomaan hiuksiani valikoivalla kuulollasi; joskus huutamaankin pää punaisena. Siitä huonoa omatuntoa potevana yritän muistaa pyytää anteeksi, sillä joskus unohdan sinun olevan vain vasta viisivuotias, koska tunnut toisinaan niin isolta.

Haluan niin kovasti olla äitisi, paras mahdollinen, jotta saisit kasvaa omaksi itseksesi, tulla onnelliseksi ja aikuiseksi. Samalla haluaisin pitää sinut pienenä, lähellä, turvassa. Huolehdin omista virheistäni, murehdinkin, koska tiedän, että ne muovaavat luonnettasi, tapaasi nähdä maailmaa ja reagoida siihen. Toivon kompensoivani rakkaudella, sylillä, haleilla ja suukoilla ja ajoittaisella enkelin kärsivällisyydellä, kun olet oikein väsynyt tai kun sinua kiukuttaa vietävästi. Haluan niin kovasti, että sinulla on kaikki hyvin; että kasvat vahvaksi ja onnelliseksi.

Ihanaa syntymäpäivää, rakas kultapapunen!

14 kommenttia:

  1. Onnea Ihanaiselle! Ja koko perheelle, lapset ovat uskomattoman ihana lahja!

    VastaaPoista
  2. Kiitos muru-Eloise! Niin ovat lapset lahja, paras sellainen!

    VastaaPoista
  3. Kyyneleet silmiin nostattava kirjoitus!! Onnea teille, molemmille♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon, Maalari! Illalla kaverisynttärien jälkeen vähän herkistelin, kun ajattelin menneitä vuosia ja ihanaa nykyaikaamme lapsostemme kanssa.

    VastaaPoista
  5. Onnea isosiskolle!
    Kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  6. Liikuttava, herkkä ja niin kaunis kirjoitus.
    Ja niin totta on se, että huolehtiminen alkaa niistä viivoista testissä ja jatkuu, jatkuu, jatkuu... vaikka omat lapset ovat jo isoja; nuorinkin 16v., niin huolehtiminen jatkuu. Miten nuori jaksaa omat ja ympäristön paineet? Miten opiskelut? Miten työpaikan saaminen? Entä sitten terveys?
    Joka ikinen kolhu - iso ja pieni- ja sairaalareissu sattuvat myös äidin sydämeen. Onneksi kaikesta on selvitty, mutta jälkensä ne ovat äitiin ja äidin sydämeen jättäneet. Monta itkua on salassa pitänyt itkeä, kaikkea ei ole voinut näyttää.
    Onneksi elämä näyttää kuitenkin kantavan; kun vain uskaltaa luottaa itseensä äitinä ( mikä ei ol kyllä ollut helppoa) ja luottaa myös lapsiinsa/nuoriinsa.
    Monenlaista on sinulla Leonida vielä lastesi kanssa edessäpäin, meillä on jo paljon takanakin, toivottavasti vielä paljon yhteisiä vuosia ja iloja on edessäpäin. Suruakin tulee väistämättä, mutta ne kaikki kuuluvat elämään. Senkin olen joutunut oppimaan;kaksi keskenmenoa kokeneena tiedän, että jokainen lapsi joka syntyy,on todellakin lahja, eikä millään tavalla itsestään selvyys. Varma siitä, että kaikki menee hyvin raskausaikana, on voinut olla vasta sitten, kun on saanut lapsen syliinsä.
    Tuo herkistely lasten syntymäpäivinä jatkuu muuten minulla vieläkin; joka kerta syntymäpäivinä elän kunkin lapsen syntymän uudelleen. Hupsu kai minä olen, mutta minkäpä sitä luonteelleen mahtaa.
    Nyt haluan toivottaa sinulle ja tyttärellesi oikein ihanaa syntymäpäivää!

    VastaaPoista
  7. Kiitos paljon onnitteluista! Juhlahumu on jatkunut vielä tänään perhesynttärien muodossa.

    On se tosiaan kumma, miten jokainen lapsen harmi, kipu tai paha mieli tuntuu omassa sydämessä niin kovasti. Sitä toivoisi voivansa ottaa itselleen lapsen vaivat ja surut. Sitä äitini aina sanoi minulle, ja omien lasten myötä vasta sen ymmärrän, koska sama pätee nyt myös minuun.

    Siinäpä onkin sitten opettelemista, että antaa kuitenkin lapsen elää omaa elämäänsä, oppia kolhuista ja sitä myöten pärjätä isona.

    Mukavaa, että lasten synttäripäiväherkistely jatkuu vielä pitkään, jos seuraan Ritva_47, sinun jalanjäljilläsi! : )

    VastaaPoista
  8. Voihan liikkis, Leonida! Ihana kirjoitus ja niin totta!!! Äitiys on parasta.

    Ja vielä terveiseni myös Ritva_47:lle, joka on kirjoittanut tänne niin monta ajatuksia sisältävää kommenttia. Niitäkin on ilo lukea!

    VastaaPoista
  9. Kiitos Mirkanen! Kyllä sitä arjen lomassa välillä on ihana antaa itselle aikaa ja hetki herkistyä lastensa ihanuudelle, koska sellaiselle ei kiireessä itsestään aikaa aina löydy. Rauhallinen hetki juhlien jälkeen oli juuri passeli...

    VastaaPoista
  10. Kiitos Mirka terveisistä!
    Jotenkin tuntuu, että täältä blogista on löytynyt monta samanhenkistä ihmistä. Vaikka en ole teitä ketään ikinä tavannut, tuntuu tänne hyvältä kirjoittaa, kun saa kaikupohjaa omille ajatuksilleen ilman että kukaan arvostelee tmv.
    Ei tietenkään koskaan voi olla kaikkien ihmisten kanssa samaa mieltä, mutta asioista voi kuitenkin keskustella.Vaan siinäpä se elämän rikkaus onkin; olemme kaikki erilaisia ja kuitenkin ajatuksinemme ja tunteinemme yllättävän samanlaisia.
    Kiitos kaikille tämän blogin ihanille ihmisille, että olette hyväksyneet minut piiriinne!
    Leonida, se huolehtiminen jatkuu varmasti niin pitkään kuin meissä henki pihisee. Ainakin kun olen seurannut meidän mummua eli miehei äitiä joka 85-vuotias ja poikansa eli mieheni (nuorin lapsista) 53-vuotias :) Eli on meillä vielä kummallakin pitkä aika huolehtia lapsistamme, jos elon päiviä riittää; niin kuin mummu sanoo:)

    VastaaPoista
  11. Kiitos itsellesi, että lähdit rohkeasti mukaan kommentoimaan juttuja!

    VastaaPoista
  12. Onnittelut rakastetulle lapselle! Sillä sen noista koskettavista sanoistasi rakas Leonida aistii.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Lehtokotilo-murunen! Onnitteluja vielä teille myös! : )

    VastaaPoista

Odotan innolla kommenttejasi!