Iloista ja Rentouttavaa Joulua!

Tässä aatonaatto aatoksi juuri vaihtuu ja vielä olisi jouluhommia tehtävänä. Kuopus sairastui korkeaan kuumeeseen (angiina ja sen aiheuttama korvatulehdus), minkä takia jouluvalmistelut eivät edenneet aivan niin hyvin kuin olin toivonut. Mies on huhkinut kuin pieni eläin joulua valmistellessa, kun taas minä olen kolmen todella vähäunisen yön jälkeen horroksessa uneliaasti yrittänyt paimentaa lapsia ja paketoida viimeisiä lahjoja.

Olisin halunnut laittaa tähän jouluntoivotukseen kuvan ihanasta lahjapiparitalostamme, jonka mies ja lapset kokosivat ja koristelivat hienoksi, mutten ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Sen sijaan laitan jouluisen kukkakuvan, jonka otin jo aiemmin tässä kuussa. Sen siivittämänä lähetän jouluisen ajatukseni kaikille tutuille ja tuntemattomille...

 

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,

kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio lauluton,

käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,

vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,

ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.

 

On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa,

vaan seimi, pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa;

siks mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.