Osallistuimme mieheni kanssa tänään lasten Joulupuu-keräykseen. Keräys on hieno mahdollisuus auttaa Suomen vähäosaisia lapsia ja nuoria saamaan hiukan jouluiloa antamalla heille lahjan. Käytännön toteutus on mielestäni hieno, sillä se perustuu pieniin pakettikortteihin, joihin on yksilöity vaikkapa "Tyttö 3 v." tai "Poika 10 v.". Sen tiedon perusteella voi sitten hankkia joko uuden tai tehdä itse lahjan, joka on räätälöity sukupuolen ja iän verran. Suurempi räätälöinti ei tietenkään voi olla mahdollista tämäntyyppisessä keräyksessä. Lahjat ovat konkreettista iloa ja niiden toimitusprosentti on 100. Suomessa oli vuonna 2007 62 500 lasta ja nuorta lastensuojelun avohuollon asiakkaana!
Kuulin vasta muutama päivä koko keräyksestä, mutta en ehtinyt ottaa siitä selvää. Eilen illalla klo 22 tienoilla mieheni muisti, että oli aamulla työpaikallaan huomannut kyseisen keräyksen, josta olin maininnut aiemmin. Tietäen, että olin tosissani miettinyt tällaista avustusmuotoa, hän oli jopa ottanut mukaansa useammankin kortin. Kortit olivat kopioitu samaan paperiin, joten ne sattuivat kaikki olemaan eri-ikäisille tytöille. Huonompi homma oli se, että lahjat piti olla työpaikan keräyspisteessä jo tänään perjantaina, ja kello oli tosiaan 22 torstai-iltana!
Onneksi olen kerännyt meille pientä lastenlahjavarastoa omaan käyttöön, joten lähdin sitä penkomaan luettuani Joulupuu-keräyksen ohjeistusta aiheesta. Innoissani valitsin sieltä lahjoiksi 30 cm korkean hymyilevän nallekarhun 4-vuotiaalle tytölle, 23 cm korkean plyysinallen ommelluilla silmillä 0-2-vuotiaalle tytölle, Legon pimeässä hohtavan pienen Racers-auton 6-vuotiaalle pojalle (muokkasin yhden kortin poikaa varten), kirjan 2-vuotiaalle tytölle ja puinen neljän palapelin laatikko, joka piti antaa kuopukselle helmikuussa syntymäpäivälähjaksi, lähti 3-vuotiaalle tytölle. Jokaiseen pakettikorttiin piti kirjoittaa lahjan sisältö. Sosiaalitoimen edustajat sitten vaihtavat kortit lasten nimillä oleviin pakettikortteihin ja valitsevat, mikä lahja lähtee kenellekin, sillä he tietävät, mitä lapset toivovat.
Oli erityinen ilo paketoida nimenomaan näitä lahjoja näteillä lahjapapereilla, -kasseilla ja kauniilla lahjanauhoilla. Aika myöhäänhän siinä ilta meni, mutta se ei ollut mikään uhraus, koska tärkeintä oli, että pystyimme osallistumaan Joulupuu-keräykseen, vaikkakin viime tipassa.
En tiedä, onko tämä päivä kaikilla paikkakunnilla viimeinen lahjojen toimituspäivä, mutta jos EI ole, niin haastan kyllä kaikki lukijat laittamaan edes yhden pienen paketin jollekin lapselle tai nuorelle tuomaan iloa jouluun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti