Tilanneraportti 11 päivän jälkeen

Kahden viikon sokeri- ja makeutusainelakkoni lähestyy loppuaan. Tänään on jo yhdestoista päivä ilman lisättyä sokeria ja makeutusaineita. Repsahduksia makeanhimossa ei sellaisenaan ole tapahtunut yhtään!

Mutta tänä aikana olen syönyt tai juonut seuraavia herkkuja:
1) Maustettua, eli hyvin sokerista jugurttia 1 dl. Tämä tuli tarjottimella äitienpäiväaamiaisella sänkyyn. En tietenkään kieltäytynyt.
2) Puolukkavispipuuroa. Mies teki itse sokeroiduista, murskatuista puolukoista vispipuuroa. Sitä tarjosin lapsille ja itselleni aamulla, koska säästin aikaa, ja se on harvinaista herkkua. En lisännyt sokeria pinnalle, kuten tavallisesti, vaan söin pelkän maidon kanssa. Tätäkään en syönyt makeanhimon kourissa, mikä on tärkeää minulle.
3) Lasillinen makeaa siideriä. Halusin vaihtelua juomiin eräänä iltana herkkubagelin kanssa; on tullut tuota Bonaquaa juotua sen verran, että piti saada jotain muuta. No, siideri oli uusi minulle, miehen valitsema, ja ensimmäisellä hörpyllä totesin, että hirveän makeaa. Suosin itse ranskalaisia siidereitä, jotka on tehty puhtaasti omenoista lisäilemättä vettä tai sokeria, mutta tämä sattui olemaan jotain ruotsalaista, jossa oli 15% omenamehua ja loput vettä. Mehussa oli epäilemättä sokeria lisättynä, koska se oli aivan liian makeaa. Tämä oli siis makea erehdys.
4) Fresita-mansikkakuohuviiniä vajaa puoli lasia. Olin viime perjantaina viettämässä tyttöjen iltaa ystävien kanssa, kun yksi heistä tarjosi hiukan Fresitaa. Tarkastimme pullon kyljestä, että sisällä oli tosiaan pelkkää mansikkaa ja kuohuviiniä. Siispä otin vajaan lasillisen. Enkä pystynyt juomaan kuin vajaat puolet siitä määrästä, koska juoma oli aivan liian makeaa! Kerroin tämän ystävälleni, joka on tuntenut minut 22 vuotta. Hän sanoi, että eipäs olisi arvannut minun suustani kuulevansa moista.
5) Meinasin unohtaa listasta jälkiruokaviinin äitienpäivälounaalla kälyni kanssa nautittuna. Söin jälkiruoaksi juustoja ja tuoreita hedelmiä, jonka kanssa sopi jälkiruokaviini loistavasti. Se on kyllä varsinainen sokeripommi, mutta sen sallin itselleni hyvällä omatunnolla, koska äitienpäivä on vain kerran vuodessa.

Tähän mennessä olen selvinnyt olematta lakkorikkuri suklaabanaanikakun tekemisestä, tyttöjen illasta mehevän suklaakakun, suklaan ja muiden karkkien kera, eräiden 2-vuotissynttäreiden valkosuklaamangokakusta, äitienpäiväaamiaisesta sekä -lounaasta ilman suklaavanukasta, makeita kakkuja, karamelleja ym., sekä tänään oman äitini äitienpäivälounaan jälkiruokakakusta ja -jäätelöstä. Onneksi äiti oli tehnyt meille kahdelle hedelmäsalaattia... : )

Muutama huomio tästä ajasta:
1) Minulla on nyt nälkä todella usein. Aitini sanoo samaa. Makeansyöminenhän sotkee nälkäsignaalin, joten on erittäin hyvä, jos olen saamassa luonnollista ruokahalua takaisin.
2) Olen ehdottomasti puputtajatyyppi. Haluan pureskella, syödä, mussuttaa, nielaista. Kyseessä ei ole pelkkä makeanhimo, koska huomaan, että haluaisin nytkin puputtaa koko ajan mitä vain, vaikka niitä naposteluporkkanoita tai kaikenlaista suolaista (myös epäterveellistä) herkkua, vaikka varsinaista makeanhimoa en juurikaan tunne. Osa siitä on varmasti tunnesyöppöyttä, joka pitää taklata toisin keinoin. Jää nähtäväksi, että milloin.
3) Makean pois jättämisestä tulee vieroitusoireita. Ihmettelin viime viikon alun ympärivuorokautista päänsärkyä, joka kesti pari, kolme päivää. Oletin sen tulleen Coca Cola Zeron eli kofeiinin pois jättämisestä, mutta syy taisikin olla sokerivaje. Cokiksessa kofeiinia on niin paljon vähemmän kuin kahvissa ja teessä, että sitä pitäisi juodakin hurjan paljon enemmän kuin mitä juon, että kofeiinia kertyisi yhtä paljon kuin vaikkapa kahvista. Enimmillään juomaa kuluu päivässä puoli litraa, mutta usein paljon vähemmän.

Sen sijaan blogikaverini Rusina mainitsi eräässä kommentissaan, että hänellä oli ollut ihan migreenintyyppistä päänsärkyä makean pois jättämisen seurauksena. Särky oli kuulemma (luemma) helpottanut hänen otettuaan muutaman karkin! Enpäs olisi uskonut, ellei itsellä olisi ollut vähän samaa vikaa. En tosin voinut sitä helpottaa karkeilla, tai muulla makealla, vaan piti kärsiä vaan...

Sellainen kommentti on kyllä vielä pakko laittaa, että jos vielä tällaista lakkoa kokeilen, valitsen ajankohdan todella paljon paremmin. Tuntuu, että kaikki kevään kivat juhlat ja menot, joihin liittyy myös sosiaalinen herkuttelu, ovat keskittyneet juuri tämän parin viikon kohdalle, mikä on hyvin epätavallista. Sokerilakko tällaisena aikana on siis tuntunut päänupissa välillä tosiaankin liialta kieltäymykseltä, vaikka on ollut itse asiassa melko helppo kieltäytyä makeista, kun vauhtiin pääsi. Ja sehän on selvä, että kieltäymyksen tie on todella lyhyt. Onneksi tarkoituksenani ei ollut olla ilman makeata loppuelämääni, tai edes luoda pysyviä syömätapoja, vaan katkaista pitkään jatkunut makeanhimo. Jatkoa pitääkin sitten miettiä hiukan tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan nämä yksitoista päivää ovat olleet todella mielenkiintoinen testi. Mielenkiintoista on myös se, millaiseksi syömiseni menee tämän jakson jälkeen. Pystynkö olemaan ilman turhia herkkupaloja, vai löpsähtääkö otteeni heti, kun vaan saan siihen mahdollisuuden?