Aiemmin kerroin suhteestani kirjoihin sekä valaisin hiukan enemmän minuun "kolahtaneiden" kirjojen listan yksittäisiä kirjoja. Tässä tarinaa muutamasta muusta listan kirjasta.
Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu. Tämä on rakas satukirjani. Sitä luettiin kotona minulle paljon. Suloinen pikku pallero Tiitiäinen, Haitula, tunteellinen siili ja pikku peikko Peikkuluinen jäivät tarkasti mieleen. Hääpäivänämme isäni piti puheen, jonka lopuksi luki pätkän ja antoi meille uuden kappaleen kirjaa; alkuperäinen oli jo jonnekin vuosien aikana kadonnut. Viimeistään siinä vaiheessa oli tippa kunnolla linssissä. Nyt kirjaa luetaan omille lapsille ja se on minusta aina yhtä ihanaa. Äitini osasi myös laulaa osan loruista, tai tarinoista, joten niitä laulelen tyttösilleni tuutulauluinakin.
Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Tämä kirja puoltaa paikkaansa unohtumattomien kirjojen listalla, koska se oli niin täydellisen osuva kieleltään ja tyyliltään silloiseen ikääni nähden. Kirja oli ensimmäinen, jonka kieli oli nuorten kieltä ja sisältö hulvattoman hauska, vaikkei se mikään höttökirja ollutkaan. Muistan hirnahdelleeni naurusta jatkuvasti kirjaa lukiessani, mikä oli harvinaista. Siksi kirja pääsee tuolle harvinaisuuksien listalle röhönaurun saattelemana.
J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta. Tämä trilogia meinasi unohtua mainita kokonaan, kunnes löysin sen Mirkan listalta (kiitos vain muistutuksesta). Luin kirjat ensimmäisen kerran jo yläasteella, sen jälkeen nuorena aikuisena ja vielä kerran näin vanhempana, kun kirjat filmatisoitiin. Aina yhtä vaikuttavaa. En voi käsittää, miten joku voi luoda kokonaisia kieliä yhtä kirjakokonaisuutta varten, ja kirjojen maailmanhistorian siinä samalla, sen lisäksi, että itse kirjat ovat pitkiä ja monimutkaisia. Upea, unohtumaton saaga.
Kolahtaneiden kirjojen lista voi elää, vaikka sen kirkkaimmat tähdet on nyt mainittu. Onneksi maailmassa on lukemattomia lukemattomia kirjoja, kun vain ehtisi lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti