keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tavaran karsimisen ytimessä Konmarin hengessä

Tässä on ollut tuloillaan kamppeidenraivausprojekti noin kolme vuotta jo. Nyt alkaa olla aika se aloitella, sillä koko kevään minulla on ollut todella paljon vaikeuksia löytää kaapeistani työvaatteita, eikä työhuoneessa mahdu askartelemaan, koska se on täynnä tavaraa.

Ohjenuorana aion käyttää Marie Kondon KonMari-kirjaa, josta olen lukenut noin puolet. Kirjan filosofia sinänsä on jo selkeä: karsiessasi vaatteita tai tavaroita, ota jokainen niistä käteesi ja tunnustele, puhutteleeko kyseinen asia sinua; pidätkö siitä aidosti. Jos kyllä, säilytä se; jos ei, hankkiudu siitä eroon. Yksinkertaista, vai mitä?

Aloitan kaikkein kiireellisimmin karsimista tarvitsevasta osa-alueesta, eli omista vaatteistani. Vaatteet jaotellaan alalajeihin, jotta karsiminen helpottuu. Aion lämmitellä aloittaen alusvaatteista (ne vievät vähän tilaa ja niiden karsiminen on suoraviivaista). Sitten jatkan yläosiin. Pohdinnassa on vielä, kasaanko sänkyni täyteen pitkähihaisia vai lyhythihaisia yläosia vai toppeja, vai kaikkia näitä kerralla. Samaan kasaan pitää kerätä siis KAIKKI kyseisen lajin vaatteet, myös ne talvisäilössä tai "melkein mahtuvat päälle" -kätkössä olevat. Jo siinä riittää hommaa, että kerää kasaan vaatekaapin liepeille kaikki laatikot, joissa tällaisia vaatekappaleita voi olla. Aikamoinen savotta, mutta jostain se pitää aloittaa, eikö?

Toivottavasti seuraavissa aiheesta kertovissa bloggauksissa alkaa jotakin edistystä näkyä. Aikataulua en projektille osaa vielä laittaa. Allaoleva kuva toimikoon inspiraationlähteenä...
Kuvan lähde

2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Tsemppiä tavaran karsimiseen.
Minulla on jo kassi kaupalla karsittuna lasten tavaraa ja etenkin vaatteita. Se on helppoa, kun jos ei mahdu päälle, niin se ei tule enää ikinä mahtumaankaan ;)

Leonida kirjoitti...

Kiitos, tsemppiä tarvitaan!

Sain jo alusvaatelaatikon käytyä läpi - viikkasin vaatteet KonMarín ohjeiden mukaan, vaikken usko, että jaksan ylläpitää moista. Mutta näyttää hyvältä, näet sitten myöhemmässä blogijutussa! :D

Juu, alan jo uskoa, että ne pieneksi jääneet voi surutta laittaa pois - jos joskus vielä laihdun, halunnen ostaa uudet kuitenkin...